Rakkaudesta tyyliin

Tyylikonsulentti on helsinkiläinen vaatesuunnittelija, tyylikonsulentti ja personal shopper, joka rakastaa tyyliä, vaatteita ja kaikenmaailman muoti-ilmiöitä.

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

Angora ahdistaaAnja Itkonen  11.9.2014 20:28
Vaatevallakumoukseen!Tyylikonsulentti  6.5.2014 10:39
Vaatevallakumoukseen!Martta  4.5.2014 19:14
MaksimuotiaTyylikonsulentti  22.4.2014 10:16
MaksimuotiaSatu  20.4.2014 21:13

Ota yhteyttä

rakkaudestatyyliin@
gmail.com

Vaatevallakumoukseen!

Maanantai 21.4.2014 klo 22:38 - Tyylikonsulentti

Monet lukijoistani varmastikin katsoivat viime viikolla televisiosta YLEn esittämän Veren tahrimat muotivaatteet –dokumentin. Dokumentti kuvasi suomalaistenkin vaateyritysten käyttämän vaatetehtaan työ-oloja Bangladeshissa.

24.4.2013 yli 1000 ihmistä kuoli ja yli 2000 loukkaantui Plaza Rana –vaatetehtaan romahduksessa Dhakassa Bangladeshissa. Siksi tulevana torstaina, tasan vuosi myöhemmin, vietetään suomessakin kansainvälistä Fashion Revolution –päivää. Vaatevallankumouksessa halutaan kiinnittää huomiota vaatetuotannon vastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen, ja kehoitetaan ihmisiä miettimään, kuka ne omat vaatteet onkaan ommellut. Vaatevallankumoukseen voi osallistua monin tavoin, kuten pukemalla yhden vaateen nurinpäin, ottamalla itsestä kuva ja jakamalla se sosiaalisessa mediassa.  Lisäksi voi lähettää kuvan myös nurinpäin olevan vaatteen valmistajalle, ja kysyä, kuka heidän vaatteensa tekee. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa Facebookissa Vaatevallankumous –sivut, josta löytyy aiheeseen liittyviä tapahtumia. Vaatevallankumous -viikon tapahtumakalenteri löytyy myös Vaatevallankumouksen suomalaisilta sivuilta: http://fashionrevolution.org/country/Finland/ 

Tyylikonsulentin mielestä on enemmän kuin hienoa, että vaatetuotannon eettisyyteen kiinnitetään huomiota. Surullista taas on, että tuotannon läpinäkyvyyttä ja yleistä avoimuutta edistänyt Reima sai päälleen varsinaisen kurakaatosateen päästettyään YLEn kuvausryhmän Bangladeshin tehtaalleen. Reima sentään päästi kuvausryhmän tehtaalleen, toisin kuin muut suomalaiset vaatevalmistajat, ja ainakin minulle se kertoo siitä, että Reima luotti siihen, että asiat ovat tehtaalla kunnossa. Mutta siinä onkin se ongelma. Ilman yrityksen omaa, paikan päällä tapahtuvaa j a t k u v a a valvontaa mitä tahansa voi tapahtua. 

Surullista myös on, että vaikka Bangladeshilaisten vaatetyöntekijöiden olot aikaa myöten paranevat ja valvonta tiukentuu, niin köyhien riistäminen ei lopu. Tuotanto siirtyy taas köyhempiin maihin. H&M teki jo viime syksynä vaatteiden testitilauksia Etiopiasta, joka on yksi maailman köyhimpiä maita. Tyylikonsulentti uskoo, että viiden vuoden päästä monissa vaatteissa voi lukea Made (somewhere) in Africa.

2 kommenttia . Avainsanat: Vaatevallankumous, fashion revolution, Rana Plaza, Bangladesh, Reima, työ-olot, vaatetuotanto, eettisyys, läpinäkyvyys, avoimuus, muoti, vaatteet, 24.4.2014

Kokemuksia Kiinasta

Torstai 16.1.2014 klo 21:54 - Tyylikonsulentti

Kun jo sivusin edellisessä kirjoituksessa Kiinaa, niin jatkan vielä sanasen aiheesta, tämä aihe kun herättää myös tyylikonsulentissa suuria tunteita. 

Olen tutustunut moniin tuotantolaitoksiin Etelä-Kiinassa, ja olen nähnyt hyviä, länsimaiset standardit ja määräykset täyttäviä tehtaita, joihin voi tehdä pistotarkastuksen milloin vaan, ja mitään ikävää tuskin löytyy. Tosin en ole aivan varma, kestääkö niidenkään tehtaiden ympäristösertifikaattien noudattaminen kovin tarkkaa tutkiskelua. Olen nähnyt myös kurjempia paikkoja, yleensä pienehköjä tehtaita,  joissa on taatusti löyty laimin ainakin työturvallisuus, ja varmaan vähän muutakin. Lapsia en ole nähnyt missään tehtaassa, ikinä. Mutta voin kyllä helposti uskoa, että Kiinasta löytyy niitä kurjia nyrkkipajoja, joissa pientä ihmistä riistetään. Olematon valvonta houkuttaa laittomuuksiin, ja jos käry käy, niin tuotannon ja koneet voi helposti siirtää yön aikana uuteen paikkaan, ja tuotantoon ei tule edes katkoa.

Suurimmassa osassa vierailemistani tehtaista kaikki näytti suomalaisesta näkökulmasta aika normaalille. Työkulttuuri on Kiinassa luonnnollisesti aika erilainen kuin meillä suomessa, ja me demokraattisen hyvinvointivaltion onnekkaat kasvatit monesti unohdamme, että aika harvoissa maissa on samanlaiset työolot kuin meillä. Kiinalainen työtoverini ei voinut uskoa korviaan, kun kerroin meidän viisipäiväisestä työviikosta, 7,5 tunnin työpäivistä ja neljän viikon palkallisesta kesälomasta, äitiyslomasta puhumattakaan.

Ja kyllä. Minustakin olisi hienoa, jos suomessa olisi vielä laadukasta, ammattitaitoista ja ennen kaikkea kilpailukykyistä vaatetuotantoa, sillä hinta on se, joka nämä asiat ratkaisee. Siinä ei juhlavat puheet kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukemisesta auta. Ja kyllä, ennen suomessa tehtiin todella laadukkaita vaatteita, mikä johtui sekä laadukkaista kankaista, että ammattitaitoisista tekijöistä. Suomalaisen ompelijan bruttopalkka on nyt noin 1600 euroa, ja silti suomessa on aika lailla mahdotonta tuottaa kilpailukykyisillä hinnoilla vaatteita, koska kukaan ei halua maksaa mistään mitään. Siksi jotkut suomalaisuudella ratsastavat vaate- ja tekstiiliyritykset harrastavat sinivalkopesua, eli antavat asiakkaan markkinoinnin keinoin ymmärtää, että tuote on edelleen tuotettu suomessa, vaikka todellinen valmistusmaa voi olla toisella puolella maapalloa. Ja vaikka tuotelapussa lukee ”Tehty Suomessa”, niin harvassa ovat ne yritykset, jotka tekevät tuotteensa alusta loppuun suomessa suomalaisista materiaaleista. Kotimaisuutta kun on niin helppo kiertää esimerkiksi viimeistelemällä tuote suomessa, varsinainen tuotanto voi sitten olla missä vain. Eräät tunnetut farkkumerkit valmistavat farkkunsa Aasiassa, mutta kierrättävät ne Italian kautta viimeisteltävänä, jolloin farkuissa lukee Made in Italy. Että näin meitä huijataan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Länsimainen, vaatetehdas, vaatetuotanto, standardit, Etelä-Kiina, Kiina, Aasia, lapistyövoima, riisto, nyrkkipaja, työkulttuuri, tehty suomessa, kotimainen, laadukas, sinivalkopesu, kilpailukyky, viimeistely, Made in Finland

Suomi vs Kiina

Lauantai 11.1.2014 klo 22:52 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti ilahtui suuresti kuluneen viikon torstaina lukiessaan Helsingin Sanomia. Silmiini osui koko aukeaman artikkeli otsikolla ”Parempaa laatua, kiitos!”, missä käsiteltiin vaatteiden laatua ja materiaaleja. Jutussa myös kysyttiin, ovatko kotimaiset vaatteet laadukkaampia kuin ulkomaiset? Tyylikonsulentille tuli pakottava tarve avautua aiheesta laatu ja kotimaisuus.

Vaate on juuri niin laadukas, kuin siinä käytetyt materiaalit ja osat ovat, unohtamatta tietenkään ompelijoiden ammattitaitoa. Vaatteiden valmistuksessa käytettävät koneet ovat melko samanlaisia kaikkialla, mutta koneen käyttäjien pätevyydessä on melkoisia eroja hyvissä ja huonoissa vaatetehtaissa. Kotimaisen vaateteollisuuden näivettymisen myötä suomesta on jo kadonnut vaatetuotannossa tarvittavaa erityisosaamista, jota tarvitaan esimerkiksi farkkujen valmistamiseen ja pesemiseen. Näivettyminen näkyy myös materiaalien ja tarvikkeiden saatavuudessa, ja vaatteeseen liittyviä erikoisempia toiveita on aika mahdotonta toteuttaa suomessa. Kiinassa taas massatuotanto on luonut synergia-edun, ja siellä on tietyn tuotteen tai tuoteryhmän ympärille syntyneitä kaupunkeja, joissa tuotetaan kaikkea, mitä tuotteen, vaikkapa rintaliivien, valmistuksessa tarvitaan. Massatuotanto luo myös osaamista ja ammattitaitoa, ja ammattitaitoisille ompelijoille maksetaan paremmin, Kiinassakin.

Väitän, että Kiinasta on mahdollista saada yhtä laadukasta tai jopa laadukkaampaa tehdastuotettua tavaraa kuin Suomesta. Ja jos suomalaisen vaatefirman materiaalit tulevat Aasiasta, en todellakaan usko, että lopputulos on silloin yhtään sen parempi, kuin että jos vaate olisi ommeltu kokonaan jossain keskitasoisessa kiinalaisessa ompelimossa. Myös kalliit, laadukkaiksi mielletyt huippumerkit valmistavat tuotteitaan Kiinassa, ja vieläpä ihan samoissa tehtaissa kuin ne halpamerkitkin. Tosin huippumerkkien vaatteissa käytetty materiaali voi olla aika paljon laadukkaampaa ja tietenkin myös kalliimpaa kuin halvempien merkkien. 

Toisin kun suomessa yleisesti ajatellaan, Kiina ei ole enää halpa valmistusmaa. Halvimmista halvin tuotanto lieveilmiöineen on jo siirtynyt vaurastuvasta Kiinasta köyhempiin Aasian maihin, ja siksi monissa halpaketjujen vaatteissa lukee Made in Bangladesh tai Kambodza. 

Ja lopuksi sananen kotimaisuudesta. Edellisessä työpaikassani vaatteiden tuotanto tapahtui pääosin Kiinassa, ja sain tästä todella usein palautetta potentiaalisilta asiakkailta. Yleisin kommentti oli, että ostaisin kyllä yrityksenne tuotteita, mikäli ne tehtäisiin suomessa. Yleensä purin kieltäni ja olin hiljaa, mutta sisäisesti kiljuin. Miksi, siis miksi vaatteet pitää ommella suomessa, mutta kaiken muun voi ja saa tuoda Kiinasta?! Esimerkiksi Nokian puhelimet tehtiin pääosin Aasiassa, mutta silti suomalaiset ostelivat Nokian puhelimia tyytyväisinä rintaa röyhistäen, että tässä sitä tuetaan kotimaista firmaa. Ja kuinka moni muistaa viime keväisen kohun työntekijöiden itsemurha-aallosta Foxconnin tehtailla Kiinassa? Samassa Foxconnin tehtaassa valmistettiin myös edellä mainitun suomalaisen matkapuhelinyhtiön tuotteita Applen ja HP:n tuotteiden rinnalla. Ja kauppa vaan käy, ketään ei tunnu kiinnostavan eettisesti valmistetut Ipadit ja älypuhelimet. Mutta vaatteet. Ne pitää tehdä suomessa.

Kommentoikaa ihmeessä!

4 kommenttia . Avainsanat: Vaate, laatu, Helsingin Sanomat, Kiina, Aasia, tuotanto, kotimaisuus, suomalaisuus, vaateteollisuus, materiaalit, massatuotanto, synergia, näivettyminen, ompelija, vaatetehdas, tekstiili, osaaminen, Nokia, Foxconn

Angora ahdistaa

Lauantai 30.11.2013 klo 22:38 - Tyylikonsulentti

Kun tässä on viime päivinä ollut kohua angorakanien kohtelusta, niin tyylikonsulentti toivoo sekä vaatteiden pilaamisen että angorakanien suojelun nimissä, että angoravillan lisääminen neuletuotteisiin lopetettaisiin kokonaan. 

Jos joku ei ole kohuun törmännyt, niin lyhyesti kerrottuna kiinassa tuotetaan 90% maailman angorakarvasta, ja julkisuuteen on nyt tullut PETA:n salaa kuvaama video kiinasta.  Videolla elävät angorakanit on sidottu pöytään kiinni, ja karva revitään irti elävistä kaneista. Vaikka ei olisi erityisen valveutunut eläintensuojelun rintamalla, niin julmaahan tuo on. Ja aivan varmasti kaniin sattuu. PETA julkaisi tuon videon erittäin hyvään aikaan, angora kun on taas erittäin vahvasti muodissa. Sitä on lisätty joka toiseen neulevaatteeseen ja asusteeseen vähintään sen verran, että muut vaatteet ovat täynnä sitä karvaa. Samoin nenä. Kirottu angora ja pilatut neuleet.

Moni vaateyritys on jo ilmoittanut, ettei käytä tulevissa mallistoissa enää ollenkaan angoraa, kun taas toiset vaateyritykset ovat ilmoittaneet tutkivansa käyttämänsä angorankarvan alkuperän. Osa angorakarvastahan on keritty lampaan villan lailla, eli siis päivänvalon kestävin menetelmin. Tyylikonsulentin puolesta angoran saisi kieltää kokonaan, söpömmältä se karva näyttää sen kanin päällä. Ja ihmistenkään ei tarvitsisi enää aivastella, ja kaivella angorakanin karvoja nenästä, silmistä, suusta ja korvista. Ja sitä paitsi, täydellisen varmuuden tuotannon eettisyydestä Aasiassa voi saada vain olemalla tuotantolaitoksella koko ajan. Been there, done that.

https://secure.peta.org/site/Advocacy?cmd=display&page=UserAction&id=5171

3 kommenttia . Avainsanat: Angorakani, angora, angoravilla, angorakuitu, eettinen, PETA, tuotanto, Kiina, Aasia, vaatetuotanto, kidutus, kani, video, neuletuote, neule, angoraneule, eläintensuojelu, 2013, muoti