Rakkaudesta tyyliin

Tyylikonsulentti on helsinkiläinen vaatesuunnittelija, tyylikonsulentti ja personal shopper, joka rakastaa tyyliä, vaatteita ja kaikenmaailman muoti-ilmiöitä.

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

Angora ahdistaaAnja Itkonen  11.9.2014 20:28
Vaatevallakumoukseen!Tyylikonsulentti  6.5.2014 10:39
Vaatevallakumoukseen!Martta  4.5.2014 19:14
MaksimuotiaTyylikonsulentti  22.4.2014 10:16
MaksimuotiaSatu  20.4.2014 21:13

Ota yhteyttä

rakkaudestatyyliin@
gmail.com

Suomi vs Kiina

Lauantai 11.1.2014 klo 22:52 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti ilahtui suuresti kuluneen viikon torstaina lukiessaan Helsingin Sanomia. Silmiini osui koko aukeaman artikkeli otsikolla ”Parempaa laatua, kiitos!”, missä käsiteltiin vaatteiden laatua ja materiaaleja. Jutussa myös kysyttiin, ovatko kotimaiset vaatteet laadukkaampia kuin ulkomaiset? Tyylikonsulentille tuli pakottava tarve avautua aiheesta laatu ja kotimaisuus.

Vaate on juuri niin laadukas, kuin siinä käytetyt materiaalit ja osat ovat, unohtamatta tietenkään ompelijoiden ammattitaitoa. Vaatteiden valmistuksessa käytettävät koneet ovat melko samanlaisia kaikkialla, mutta koneen käyttäjien pätevyydessä on melkoisia eroja hyvissä ja huonoissa vaatetehtaissa. Kotimaisen vaateteollisuuden näivettymisen myötä suomesta on jo kadonnut vaatetuotannossa tarvittavaa erityisosaamista, jota tarvitaan esimerkiksi farkkujen valmistamiseen ja pesemiseen. Näivettyminen näkyy myös materiaalien ja tarvikkeiden saatavuudessa, ja vaatteeseen liittyviä erikoisempia toiveita on aika mahdotonta toteuttaa suomessa. Kiinassa taas massatuotanto on luonut synergia-edun, ja siellä on tietyn tuotteen tai tuoteryhmän ympärille syntyneitä kaupunkeja, joissa tuotetaan kaikkea, mitä tuotteen, vaikkapa rintaliivien, valmistuksessa tarvitaan. Massatuotanto luo myös osaamista ja ammattitaitoa, ja ammattitaitoisille ompelijoille maksetaan paremmin, Kiinassakin.

Väitän, että Kiinasta on mahdollista saada yhtä laadukasta tai jopa laadukkaampaa tehdastuotettua tavaraa kuin Suomesta. Ja jos suomalaisen vaatefirman materiaalit tulevat Aasiasta, en todellakaan usko, että lopputulos on silloin yhtään sen parempi, kuin että jos vaate olisi ommeltu kokonaan jossain keskitasoisessa kiinalaisessa ompelimossa. Myös kalliit, laadukkaiksi mielletyt huippumerkit valmistavat tuotteitaan Kiinassa, ja vieläpä ihan samoissa tehtaissa kuin ne halpamerkitkin. Tosin huippumerkkien vaatteissa käytetty materiaali voi olla aika paljon laadukkaampaa ja tietenkin myös kalliimpaa kuin halvempien merkkien. 

Toisin kun suomessa yleisesti ajatellaan, Kiina ei ole enää halpa valmistusmaa. Halvimmista halvin tuotanto lieveilmiöineen on jo siirtynyt vaurastuvasta Kiinasta köyhempiin Aasian maihin, ja siksi monissa halpaketjujen vaatteissa lukee Made in Bangladesh tai Kambodza. 

Ja lopuksi sananen kotimaisuudesta. Edellisessä työpaikassani vaatteiden tuotanto tapahtui pääosin Kiinassa, ja sain tästä todella usein palautetta potentiaalisilta asiakkailta. Yleisin kommentti oli, että ostaisin kyllä yrityksenne tuotteita, mikäli ne tehtäisiin suomessa. Yleensä purin kieltäni ja olin hiljaa, mutta sisäisesti kiljuin. Miksi, siis miksi vaatteet pitää ommella suomessa, mutta kaiken muun voi ja saa tuoda Kiinasta?! Esimerkiksi Nokian puhelimet tehtiin pääosin Aasiassa, mutta silti suomalaiset ostelivat Nokian puhelimia tyytyväisinä rintaa röyhistäen, että tässä sitä tuetaan kotimaista firmaa. Ja kuinka moni muistaa viime keväisen kohun työntekijöiden itsemurha-aallosta Foxconnin tehtailla Kiinassa? Samassa Foxconnin tehtaassa valmistettiin myös edellä mainitun suomalaisen matkapuhelinyhtiön tuotteita Applen ja HP:n tuotteiden rinnalla. Ja kauppa vaan käy, ketään ei tunnu kiinnostavan eettisesti valmistetut Ipadit ja älypuhelimet. Mutta vaatteet. Ne pitää tehdä suomessa.

Kommentoikaa ihmeessä!

4 kommenttia . Avainsanat: Vaate, laatu, Helsingin Sanomat, Kiina, Aasia, tuotanto, kotimaisuus, suomalaisuus, vaateteollisuus, materiaalit, massatuotanto, synergia, näivettyminen, ompelija, vaatetehdas, tekstiili, osaaminen, Nokia, Foxconn

Elämä yllättää!

Sunnuntai 29.12.2013 klo 23:04 - Tyylikonsulentti

Kun tuossa jokunen viikko sitten kirjoitin akryylistä ja tekokuitujen ylivallasta vaatemarkkinoilla, niin joskus elämä yllättää. Bongasin juuri ennen joulua H&M:n nettikaupasta Premium Quality –malliston, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Tosin kiireisellä ja väsyneellä äiti-ihmisellä on kyllä aukkoja sivistyksessä huomattavasti merkittävimmissäkin asioissa kuin H&M:n valikoimassa. Mutta selailin mallistoa netissä, ja siihen kuuluu klassisen näköisiä kashmir -neuleita ja -huiveja, silkki- ja puuvillapaitoja, nahkavaatteita ja -vöitä ja muita luonnonkuiduista tehtyjä tuotteita.

Sen verran tyylikonsulenttia kiinnosti epätavanomainen yhtälö H&M - luonnonkuidut – kohtuullinen hinta, että piti lähteä paikan päälle myymälään tarkastamaan, miltä nämä Premium Quality –vaatteet luonnossa näyttävät. Hyvältä näyttivät, siis ne, mitä sieltä myymälästä löysin. Yritin tehdä täsmäiskun vain näihin premium –vaatteisiin, ja marssin ensimmäiseksi Kämpin H&M:n pääkassoille kysymään, että mistä päin löytäisin näitä Premium Quality –neuleita. Kassaneidit ilmoittivat, että ei sellaisia ole heille tullutkaan. Ihmettelin siinä, että tämähän on varsin erikoista, kun joulu on jo ihan ovella, ja kyseiset vaatteet olivat joulukuvastossakin. Toinen kassaneiti myönteli, että onhan se ikävää, kun kuvastossa mainostetaan, eikä tuotteita kuitenkaan pääse ostamaan. Kyselin sitten, että milloinkahan neuleita mahtaisi tulla, ja toinen kassaneideistä vastasi, että sitä on aivan mahdotonta sanoa, että voi olla, ettei tule ollenkaan, että tuotteet ovat myynnissä vain nettikaupassa. Mikä pettymys.

Kiertelin kuitenkin myymälässä hetken katsastamassa vallitsevia trendejä, ja olin jo lähdössä, kun katse osui rekkiin aivan pääkassojen vieressä. Puuvillakashmir –neuleita, ja kolmessa eri värissä! Ilmiselvä merkki taivaasta! Oli siis pakko ostaa vaaleanharmaa puuvillakashmir -neulepusero, vaikka tuo palvelun taso hieman kaivelikin. Mutta neule oli juuri sitä mitä olen jo pitkään etsinyt rähjäisten boyfriend -farkkujen kaveriksi; rento mutta klassisen näköinen kevyt neule, joka on mukava päällä, ja kestää konepesun. Samassa rekissä roikkui myös yksinäinen 100% kashmir-neule, eli ehkä niitäkin oli jossain rekillinen, ken tietää? Ei ainakaan myyjä.

Halpaketjut ovat monessa asiassa suunnannäyttäjiä, ja jos H&M:lle on tullut myyntiin premium -laatua, niin toivoa laadusta on. Useimmilla meistä on varaa ostaa vaatteita, mutta kaikilla ei ole varaa ostaa luksusta. Ja luonnonkuidut ovat luksusta.

Hyvää ja luksuksellista vuoden vaihdetta!

6 kommenttia . Avainsanat: Premium -laatu, Premium Quality, mallisto, vaate, H&M, puuvilla, kashmir, silkki, nahka, luksus, laatu

Kirottu akryyli!

Lauantai 14.12.2013 klo 20:33 - Tyylikonsulentti

Olen metsästänyt lyhyttä, väljää ja ohutta villapaitaa jo kuukausia. Ja senhän luulisi olevan helppoa, koska kaupat ovat syksyisin täynnä neulepaitoja. Mutta ei ole helppoa ei. Ihan sama, onko kyseessä 20 euron vai 200 euron neule, niin molemmat ovat todennäköisesti 100% akryyliä. Tai jos ne eivät ole kokonaan akryyliä (eli muovia), niin sitten ne ovat jotain sekoitusta, jossa ainakin puolet on akryylia, ja loput esimerkiksi nailonia (muovia sekin), viskoosia ja angoraa. Ainoa oikea luonnonkuitu näistä on angora, ja taisin tehdä kantani angoraa kohtaan varsin selväksi kirjoituksessa ”Angora ahdistaa”. Viskoosi taas on selluloosasta valmistettu teollinen luonnonkuitu eli muuntokuitu. Osa viskoosista on hyvää ja laadukasta, osa taas aivan järkyttävää kuraa. Ja monesti tällaisissa sekoiteneuleissa käytetty viskoosi on juuri sitä kuraa, joka nöyhtääntyy tiskirätin näköiseksi muutaman käyttökerran jälkeen. Osa viskooseista on niin luokatonta tavaraa, että vaate näyttää jo kaupan rekissä roskiin heitettävältä tiskirätiltä. Olette ehkä nähneetkin näitä, ainakin ale-rekeissä.

Mutta mistä tämä akryylin ylivalta kertoo? No sehän kertoo siitä, että ihmiset eivät enää ymmärrä laadusta yhtään mitään. Että jotkut todella ovat valmiita maksamaan 200 euroa tai enemmänkin muovista tehdystä neuleesta. Ostin kuusi vuotta sitten Zarasta villasilkkineuletakin, jonka hinta oli noin 60 euroa, ja joka on kuuden vuoden kovan käytön jälkeen edelleen lähes priimakunnossa. Tosin hihansuut alkavat pikku hiljaa hapertua kovan kulutuksen takia, mutta se on jo ihan luonnollista. Kuinka moni akryylisekoiteneule näyttää hyvältä kuuden vuoden jälkeen? Siis jos sitä akryylineuletta käytetään paljon? Tai kuinka moni 30 euron akryylineule ylipäätään on käytössä kuuden vuoden jälkeen? Niinpä. 

Miksi sitä akryylia sitten on kaupat pullollaan? Voin alan ammattilaisena kertoa, että ei ainakaan sen takia, että akryyli olisi jotenkin erityisen hyvä materiaali. Erityiseksi sen tekee hinta. Akryyli on halpaa, ja halpa vaate myy. Eräs vaatemyyjä yritti tässä taannoin myydä allekirjoittaneelle akryylineuletta. Akryyli on kuulemma kehittynyt paremmaksi. Höpön höpö. Se on edelleen muovia. Ja se 200 euron hinta ei todellakaan tee siitä yhtään sen laadukkaampaa.

Pidin siipalleni suhteemme alkuaikoina oppitunnin materiaaleista, ja todistettavasti mieskin, jopa insinööri, voi oppia ymmärtämään luonnonkuitujen ja tekokuitujen eron. Mieheni on liittynyt siihen pieneen, kriittiseen ja laatua arvostavaan joukkoon, joka kivan vaatteen nähdessään ensimmäisenä tarkistaa materiaalilapun, ja monesti sen jälkeen jatkaa matkaa tyhjin käsin. Kyllä niihin materiaalilappuihin kannattaa siis silmäys luoda ennen kassalle kävelemistä, varsinkin jos etsii pitkäikäistä ystävää. Sitten kun se kaikin puolin oikea osuu kohdalle, niin voi sitä onnenpäivää!

2 kommenttia . Avainsanat: Akryyli, tekokuitu, luonnonkuitu, muovi, villa, silkki, muuntokuitu, selluloosa, viskoosi, angora, nylon, laatu, laadukas, neulepaita, villapaita, akryylineule, villasekoite, materiaalilappu