Rakkaudesta tyyliin

Tyylikonsulentti on helsinkiläinen vaatesuunnittelija, tyylikonsulentti ja personal shopper, joka rakastaa tyyliä, vaatteita ja kaikenmaailman muoti-ilmiöitä.

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

Angora ahdistaaAnja Itkonen  11.9.2014 20:28
Vaatevallakumoukseen!Tyylikonsulentti  6.5.2014 10:39
Vaatevallakumoukseen!Martta  4.5.2014 19:14
MaksimuotiaTyylikonsulentti  22.4.2014 10:16
MaksimuotiaSatu  20.4.2014 21:13

Ota yhteyttä

rakkaudestatyyliin@
gmail.com

Kokemuksia Kiinasta

Torstai 16.1.2014 klo 21:54 - Tyylikonsulentti

Kun jo sivusin edellisessä kirjoituksessa Kiinaa, niin jatkan vielä sanasen aiheesta, tämä aihe kun herättää myös tyylikonsulentissa suuria tunteita. 

Olen tutustunut moniin tuotantolaitoksiin Etelä-Kiinassa, ja olen nähnyt hyviä, länsimaiset standardit ja määräykset täyttäviä tehtaita, joihin voi tehdä pistotarkastuksen milloin vaan, ja mitään ikävää tuskin löytyy. Tosin en ole aivan varma, kestääkö niidenkään tehtaiden ympäristösertifikaattien noudattaminen kovin tarkkaa tutkiskelua. Olen nähnyt myös kurjempia paikkoja, yleensä pienehköjä tehtaita,  joissa on taatusti löyty laimin ainakin työturvallisuus, ja varmaan vähän muutakin. Lapsia en ole nähnyt missään tehtaassa, ikinä. Mutta voin kyllä helposti uskoa, että Kiinasta löytyy niitä kurjia nyrkkipajoja, joissa pientä ihmistä riistetään. Olematon valvonta houkuttaa laittomuuksiin, ja jos käry käy, niin tuotannon ja koneet voi helposti siirtää yön aikana uuteen paikkaan, ja tuotantoon ei tule edes katkoa.

Suurimmassa osassa vierailemistani tehtaista kaikki näytti suomalaisesta näkökulmasta aika normaalille. Työkulttuuri on Kiinassa luonnnollisesti aika erilainen kuin meillä suomessa, ja me demokraattisen hyvinvointivaltion onnekkaat kasvatit monesti unohdamme, että aika harvoissa maissa on samanlaiset työolot kuin meillä. Kiinalainen työtoverini ei voinut uskoa korviaan, kun kerroin meidän viisipäiväisestä työviikosta, 7,5 tunnin työpäivistä ja neljän viikon palkallisesta kesälomasta, äitiyslomasta puhumattakaan.

Ja kyllä. Minustakin olisi hienoa, jos suomessa olisi vielä laadukasta, ammattitaitoista ja ennen kaikkea kilpailukykyistä vaatetuotantoa, sillä hinta on se, joka nämä asiat ratkaisee. Siinä ei juhlavat puheet kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukemisesta auta. Ja kyllä, ennen suomessa tehtiin todella laadukkaita vaatteita, mikä johtui sekä laadukkaista kankaista, että ammattitaitoisista tekijöistä. Suomalaisen ompelijan bruttopalkka on nyt noin 1600 euroa, ja silti suomessa on aika lailla mahdotonta tuottaa kilpailukykyisillä hinnoilla vaatteita, koska kukaan ei halua maksaa mistään mitään. Siksi jotkut suomalaisuudella ratsastavat vaate- ja tekstiiliyritykset harrastavat sinivalkopesua, eli antavat asiakkaan markkinoinnin keinoin ymmärtää, että tuote on edelleen tuotettu suomessa, vaikka todellinen valmistusmaa voi olla toisella puolella maapalloa. Ja vaikka tuotelapussa lukee ”Tehty Suomessa”, niin harvassa ovat ne yritykset, jotka tekevät tuotteensa alusta loppuun suomessa suomalaisista materiaaleista. Kotimaisuutta kun on niin helppo kiertää esimerkiksi viimeistelemällä tuote suomessa, varsinainen tuotanto voi sitten olla missä vain. Eräät tunnetut farkkumerkit valmistavat farkkunsa Aasiassa, mutta kierrättävät ne Italian kautta viimeisteltävänä, jolloin farkuissa lukee Made in Italy. Että näin meitä huijataan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Länsimainen, vaatetehdas, vaatetuotanto, standardit, Etelä-Kiina, Kiina, Aasia, lapistyövoima, riisto, nyrkkipaja, työkulttuuri, tehty suomessa, kotimainen, laadukas, sinivalkopesu, kilpailukyky, viimeistely, Made in Finland

Uusi vuosi, uudet nahkahousut

Tiistai 7.1.2014 klo 17:59 - Tyylikonsulentti

Vuosi vaihtui taas uuteen ja elämme jälleen aikoja, kun joka toisessa naisten lehdessä kerrotaan vinkkejä alennusmyynteihin. Muutamaan riviin tiivistettynä niissä jutuissa kerrotaan, että osta alesta klassisia, laadukkaita ja ajattomia vaatteita, joita et raskisi ostaa normaalihintaisena, eli vaikkapa päällystakkeja, neuleita ja laadukkaita kenkiä. Tai osta jotain todella muodikasta, koska nopeasti ohimenevistä muotihassutuksista ei kannata maksaa hirmuisia summia. Kuten esimerkiksi hassuista peplumeista. Ihan relevantteja vinkkejä, jotka mielelläni allekirjoitan. Itse yleensä isken kauppoihin alen loppuhuipennuksen aikaan, ja etsin jotain aivan mahtavaa aivan mahtavan halvalla. Viimeksi pongasin alesta ennen joulua kultaiset pillifarkut vaatimattomalla 85 % alennuksella, joissa sitten säihkyin joulun pyhät. Voin kertoa, että näyttivät aika päräyttäviltä pitkän kermanvärisen satiinipaidan ja mustien niittikorkkareiden kanssa.

Mutta vinkkinä alennusmyynteihin teille, jotka haluatte ratsastaa tyylin huipulla muodikkaasti. Ostakaa nahkaa. Nahka on ollut maailmalla kuuma juttu jo muutaman vuoden. Tänä talvena sitä on näkynyt suomalaisissakin vaatekaupoissa, mutta varsinaista läpimurtoa ei ole vielä tullut. Tyylikonsultti ennustaa, että nahkaa näkyy ensi talvena suomessa enemmän, ja kauppoihin tulee nahkatakkien lisäksi enemmän myös nahasta tehtyjä mekkoja, hameita ja housuja.

Itse olen himoinnut syksystä asti mustia tai tummanharmaita nahkajegginssejä tai nahkaisia pillihousuja, mutta ei ole vielä tärpännyt. Olen kyllä törmännyt ihaniin nahkanousuihin, mutta suurin koko on yleensä 42, ja se on harmillisesti (ainakin) yhden numeron liian pieni. Ja suurimmaksi osaksi myynnissä on vain tekonahkaa, joka on uskomattoman epämiellyttävä materiaali päällä. Jos et ole sitä kokeillut, niin jätä kokeilematta. Tai pistä päälle jätesäkki, se tuntuu hieman samalta. NYDJ:n nettikaupassa osui kuitenkin silmään kivat mustat jegginsit, joiden etukappaleet ovat tekonahkaa ja takakappaleet jotain neulosta. Jouduin tekemään todella lujasti töitä, siis mentaalisesti, etten olisi sortunut tilaamaan niitä. Selittelin itselleni, että eiväthän ne ole kuin puoliksi muovia. Ja kun niissä on korkea vyötärökin, joka taas olisi varsin imarteleva vatsamakkaroiden kannalta. Odottelen edelleen että ne myydään loppuun, ja taisteluni itseni kanssa päättyy, tällä erää.

Muistutan vielä näin alehuumassa, että kaikki fiksut aikuiset naiset ymmärtävät, että mitään ei kannata ostaa vain siksi, että se on muotia tai koska se on alessa. Ei edes nahkaa. Jos nahka kuitenkin kiinnostaa, mutta tuntuu jotenkin liian villiltä tai uskaliaalta, niin kannattaa katsella kaupoista muuta kuin mustaa nahkaa. Esimerkiksi pehmeän ruskeat ja harmaat sävyt ovat kauniita, tai supermuodikas tummansininen, eivätkä nuo värit huuda niin suureen ääneen ”olen nahkaa, olen nahkaa”. Ja koska aito nahka on kallista, kannattaa investoida todella selkeälinjaisiin ja yksinkertaisiin nahkavaatteisiin. Niitä nimittäin voi pitää sittenkin, kun suurin nahkahuuma on ohi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alennusmyynnit, ale, nahka, vinkki, naistenlehdet, laadukas, ajaton, peplum, loppuhuipennus, kulta, kultafarkut, tyylikäs, nahkahousut, nahkamekko, nahkahame, nahkatakki, nahkalegginsit, nahkajegginsit, muoti, 2014

Kirottu akryyli!

Lauantai 14.12.2013 klo 20:33 - Tyylikonsulentti

Olen metsästänyt lyhyttä, väljää ja ohutta villapaitaa jo kuukausia. Ja senhän luulisi olevan helppoa, koska kaupat ovat syksyisin täynnä neulepaitoja. Mutta ei ole helppoa ei. Ihan sama, onko kyseessä 20 euron vai 200 euron neule, niin molemmat ovat todennäköisesti 100% akryyliä. Tai jos ne eivät ole kokonaan akryyliä (eli muovia), niin sitten ne ovat jotain sekoitusta, jossa ainakin puolet on akryylia, ja loput esimerkiksi nailonia (muovia sekin), viskoosia ja angoraa. Ainoa oikea luonnonkuitu näistä on angora, ja taisin tehdä kantani angoraa kohtaan varsin selväksi kirjoituksessa ”Angora ahdistaa”. Viskoosi taas on selluloosasta valmistettu teollinen luonnonkuitu eli muuntokuitu. Osa viskoosista on hyvää ja laadukasta, osa taas aivan järkyttävää kuraa. Ja monesti tällaisissa sekoiteneuleissa käytetty viskoosi on juuri sitä kuraa, joka nöyhtääntyy tiskirätin näköiseksi muutaman käyttökerran jälkeen. Osa viskooseista on niin luokatonta tavaraa, että vaate näyttää jo kaupan rekissä roskiin heitettävältä tiskirätiltä. Olette ehkä nähneetkin näitä, ainakin ale-rekeissä.

Mutta mistä tämä akryylin ylivalta kertoo? No sehän kertoo siitä, että ihmiset eivät enää ymmärrä laadusta yhtään mitään. Että jotkut todella ovat valmiita maksamaan 200 euroa tai enemmänkin muovista tehdystä neuleesta. Ostin kuusi vuotta sitten Zarasta villasilkkineuletakin, jonka hinta oli noin 60 euroa, ja joka on kuuden vuoden kovan käytön jälkeen edelleen lähes priimakunnossa. Tosin hihansuut alkavat pikku hiljaa hapertua kovan kulutuksen takia, mutta se on jo ihan luonnollista. Kuinka moni akryylisekoiteneule näyttää hyvältä kuuden vuoden jälkeen? Siis jos sitä akryylineuletta käytetään paljon? Tai kuinka moni 30 euron akryylineule ylipäätään on käytössä kuuden vuoden jälkeen? Niinpä. 

Miksi sitä akryylia sitten on kaupat pullollaan? Voin alan ammattilaisena kertoa, että ei ainakaan sen takia, että akryyli olisi jotenkin erityisen hyvä materiaali. Erityiseksi sen tekee hinta. Akryyli on halpaa, ja halpa vaate myy. Eräs vaatemyyjä yritti tässä taannoin myydä allekirjoittaneelle akryylineuletta. Akryyli on kuulemma kehittynyt paremmaksi. Höpön höpö. Se on edelleen muovia. Ja se 200 euron hinta ei todellakaan tee siitä yhtään sen laadukkaampaa.

Pidin siipalleni suhteemme alkuaikoina oppitunnin materiaaleista, ja todistettavasti mieskin, jopa insinööri, voi oppia ymmärtämään luonnonkuitujen ja tekokuitujen eron. Mieheni on liittynyt siihen pieneen, kriittiseen ja laatua arvostavaan joukkoon, joka kivan vaatteen nähdessään ensimmäisenä tarkistaa materiaalilapun, ja monesti sen jälkeen jatkaa matkaa tyhjin käsin. Kyllä niihin materiaalilappuihin kannattaa siis silmäys luoda ennen kassalle kävelemistä, varsinkin jos etsii pitkäikäistä ystävää. Sitten kun se kaikin puolin oikea osuu kohdalle, niin voi sitä onnenpäivää!

2 kommenttia . Avainsanat: Akryyli, tekokuitu, luonnonkuitu, muovi, villa, silkki, muuntokuitu, selluloosa, viskoosi, angora, nylon, laatu, laadukas, neulepaita, villapaita, akryylineule, villasekoite, materiaalilappu