Rakkaudesta tyyliin

Tyylikonsulentti on helsinkiläinen vaatesuunnittelija, tyylikonsulentti ja personal shopper, joka rakastaa tyyliä, vaatteita ja kaikenmaailman muoti-ilmiöitä.

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

Angora ahdistaaAnja Itkonen  11.9.2014 20:28
Vaatevallakumoukseen!Tyylikonsulentti  6.5.2014 10:39
Vaatevallakumoukseen!Martta  4.5.2014 19:14
MaksimuotiaTyylikonsulentti  22.4.2014 10:16
MaksimuotiaSatu  20.4.2014 21:13

Ota yhteyttä

rakkaudestatyyliin@
gmail.com

Täydellinen joululahja vaimolle tai äidille!

Perjantai 12.12.2014 klo 12:06 - Tyylikonsulentti

Kuten tarkkasilmäisimmät huomasivat, tyylikonsulentti on tullut vaatekaapista ulos ja alkanut tarjota tyylikkyyteen liittyviä kaupallisia palveluita kanssasisarille. Siispä nyt tulee kaupallinen tiedotus viimehetken joululahjaa etsiville miehille:

Mies. Joudutko kuuntelemaan päivittäin miten läheisesi vaatteita pursuavasta vaatekaapista ei löydy ikinä mitään päällepantavaa? Ei hätää! Tyylikonsulentilla on sinulle täydellinen ratkaisu, joka samalla ratkaisee joululahjapulman. Osta vaimollesi, äidillesi tai jollekulle muulle läheisellesi joululahjaksi vaatekaappikonsultaatio.

Joulutarjouksena 4 tunnin vaatekaappikonsultaation saa 3 tunnin hinnalla, hinta siis vain 120 euroa (sis. alv). Konsultaation aikana siivoamme läheisesi vaatekaapin, ja kartoitamme, mitä kannattaa säilyttää ja mitä heittää pois, ja millä vaatekappaleilla vaatekaappia kenties kannattaisi seuraavaksi täydentää. Siivoamisen aikana Tyylikonsulentti luonnollisesti myös antaa vinkkejä ja neuvoja pukeutumiseen. Lisäksi Tyylikonsulentti voi koota ja valokuvat asiakkaan vaatekaapin sisällöstä asukokonaisuuksia eri tilanteisiin. Täydellinen joululahja lähes jokaiselle naiselle!

Vai vihaatko ostoksilla käyntiä puolisosi kanssa? Ja makutuomarin epäkiitollista virkaa? Osta vaimollesi ammattilainen ostoskaveriksi muutamaksi tunniksi niin pääset itse helpommalla. Tyylikonsulentti tarjoaa palveluitaan pääasiassa Helsingissä, mutta sopimuksen mukaan myös muualla pääkaupunkiseudulla.

Tyylikonsulentin tuntihinta kaikille palveluille on 40 euroa (sis. alv). Lisäksi tulevat mahdolliset matkakulut ja muut kulut.

Tyylikonsulentti toimittaa lahjakortin 23.12.2014 saakka sähköpostitse, joten voit näppärästi printata sen itse lahjan saajalle.

Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy lisätietoja!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viime hetken joululahja, joululahja äidille, joululahja naiselle, joululahja puolisolle, joululahja vaimolle, joululahja tyttärelle, täydellinen joululahja, 2014, joululahja, vaatekaappi konsultaatio, personal shopper, tyylikonsultti, shopping assistant

Vaatevallakumoukseen!

Maanantai 21.4.2014 klo 22:38 - Tyylikonsulentti

Monet lukijoistani varmastikin katsoivat viime viikolla televisiosta YLEn esittämän Veren tahrimat muotivaatteet –dokumentin. Dokumentti kuvasi suomalaistenkin vaateyritysten käyttämän vaatetehtaan työ-oloja Bangladeshissa.

24.4.2013 yli 1000 ihmistä kuoli ja yli 2000 loukkaantui Plaza Rana –vaatetehtaan romahduksessa Dhakassa Bangladeshissa. Siksi tulevana torstaina, tasan vuosi myöhemmin, vietetään suomessakin kansainvälistä Fashion Revolution –päivää. Vaatevallankumouksessa halutaan kiinnittää huomiota vaatetuotannon vastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen, ja kehoitetaan ihmisiä miettimään, kuka ne omat vaatteet onkaan ommellut. Vaatevallankumoukseen voi osallistua monin tavoin, kuten pukemalla yhden vaateen nurinpäin, ottamalla itsestä kuva ja jakamalla se sosiaalisessa mediassa.  Lisäksi voi lähettää kuvan myös nurinpäin olevan vaatteen valmistajalle, ja kysyä, kuka heidän vaatteensa tekee. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa Facebookissa Vaatevallankumous –sivut, josta löytyy aiheeseen liittyviä tapahtumia. Vaatevallankumous -viikon tapahtumakalenteri löytyy myös Vaatevallankumouksen suomalaisilta sivuilta: http://fashionrevolution.org/country/Finland/ 

Tyylikonsulentin mielestä on enemmän kuin hienoa, että vaatetuotannon eettisyyteen kiinnitetään huomiota. Surullista taas on, että tuotannon läpinäkyvyyttä ja yleistä avoimuutta edistänyt Reima sai päälleen varsinaisen kurakaatosateen päästettyään YLEn kuvausryhmän Bangladeshin tehtaalleen. Reima sentään päästi kuvausryhmän tehtaalleen, toisin kuin muut suomalaiset vaatevalmistajat, ja ainakin minulle se kertoo siitä, että Reima luotti siihen, että asiat ovat tehtaalla kunnossa. Mutta siinä onkin se ongelma. Ilman yrityksen omaa, paikan päällä tapahtuvaa j a t k u v a a valvontaa mitä tahansa voi tapahtua. 

Surullista myös on, että vaikka Bangladeshilaisten vaatetyöntekijöiden olot aikaa myöten paranevat ja valvonta tiukentuu, niin köyhien riistäminen ei lopu. Tuotanto siirtyy taas köyhempiin maihin. H&M teki jo viime syksynä vaatteiden testitilauksia Etiopiasta, joka on yksi maailman köyhimpiä maita. Tyylikonsulentti uskoo, että viiden vuoden päästä monissa vaatteissa voi lukea Made (somewhere) in Africa.

2 kommenttia . Avainsanat: Vaatevallankumous, fashion revolution, Rana Plaza, Bangladesh, Reima, työ-olot, vaatetuotanto, eettisyys, läpinäkyvyys, avoimuus, muoti, vaatteet, 24.4.2014

Tyylipäivityksiä

Keskiviikko 19.3.2014 klo 22:48 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentin elämä on ollut viime aikoina sen verran turbulenttia, että muotiasiat ovat jääneet vähän taka-alalla. Allekirjoittanut sai kuitenkin viime perjantaina hetken sitä kuuluisaa omaa aikaa, ja lähti sen kunniaksi personal shopperiksi ja tyylikonsulentiksi isosiskon shoppailukierrokselle. Tarkoituksena oli vaatimattomasti päivittää sisko 2010 –luvulle.

Kaikki alkoi muutama viikko takaperin ihanista harmaista bikers –henkisistä nahkahousuista, jotka bongasin IC-Companysin tehtaanmyymälän loppuunmyynnistä vaivaisella 30 eurolla. Koko 36 ei valitettavasti inahda allekirjoittaneelle edes unissa, mutta neljän lapsen ja ura-äitiyden näivettämälle siskolleni housut sopivat täydellisesti. Nahkahousulahjan saaja piti uusista housuistaan, mutta ei pystynyt hahmottamaan, mitä housujen kanssa pitäisi pukea. Arvannette varmaan jatkon. Yllättävän paljon itsensä ostosvireeseen psyykannut nainen pystyy tuhlaamaan rahaa muutamassa tunnissa. Tosin varmasti auttaa, jos mukana on joku, joka ei turhia hymistele. Siis minä.

Kevään ja uusien nahkahousujen kunniaksi ostoskassiin päätyi mm. keltaista, harmaata ja luonnon valkoista. Kaiken kruununa oli supertrendikkäät ja supersähäkät korallinpunaiset pillihousut, joita(kaan) maksaja ei olisi ikinä itse sovittanut. Kaikenkaikkiaan epätyypillisiä värejä ja malleja siskolle, mutta se olikin osaksi tarkoitus. Think outside of the box ja sitä rataa. Kaikki ostetut yläosat olivat nahkahousuihin sopivia, mutta ne kävivät yhtä hyvin myös siskoni vanhoihin housuihin. Ostoskassista löytyi mm. silkkipaitapusero, löysiä ja ohuita trikoo- ja T-paitoja, klassinen neuletakki ja jokunen pitkä, ohut ja laskeutuva paitapusero. Työn alle jäi vielä kenkävaraston päivittäminen, ja sitten lähitulevaisuudessa edessä on koko vaatekaapin perkaus. Siitä muuten saisikin mehevan poustauksen kuvineen kaikkineen…

Siskoni ei ole pukeutumisen suhteen mitenkään toivoton tapaus, mutta kokonaisuuden hahmottaminen ja eri juttujen yhdistäminen tuntuu olevan yllättävän vaikeaa. Eri värien yhdisteleminen toisiinsa voi vielä sujua, mutta sormi menee suuhun erilaisia materiaaleja, muotoja ja tyylejä yhdisteltäessä. Ja nuo muodikkaat printtivaatteet ja niiden yhdisteleminen tuovat taas uuden ongelman.  Nyt siis vihdoinkin ymmärrän, miksi erilaisia asukokonaisuuksia esittelevät muoti- ja vaateblogit ovat niin suosittuja. Kaikenlaisien yhdistelmien määrä on tavalliselle pukeutujalle vain niin valtava, että on paljon helpompaa napata ideoita suoraan jokun bloggarin kuvista. Ja sitten tullaankin siihen, että se mikä näyttää yhden päällä hyvältä ja tuoreelta, näyttää toisen päällä totaalisen naurettavalta. Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa, voikaa hyvin!

4 kommenttia . Avainsanat: Personal shopper, tyylikonsultti, nahkahousut, bikers, yhdisteleminen, korallinpunainen, keltainen, harmaa, vaatekaapin siivous, printtivaatteet, kevät, muoti, 2014

Sporttimuotia

Sunnuntai 9.3.2014 klo 23:07 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti oli tässä päivänä muutamana hiihtolomailemassa, ja siinä pulkkamäen reunalla päivystäessä oli aikaa miettiä ja havannoida suomalaisia ulkoilu- ja urheiluvaatteita. Muodista, saatikka sitten tyylikkyydestä voidaan harvemmin kyseisten vaatteiden kohdalla puhua, ja tämä lienee yksi syy, miksi tyylikonsulentti ei ole kovin innokas, siis lievästi ilmaistuna, talviurheilija. Tosin eipä se itse talviurheilukaan niin paljoa houkuttele, että jaksaisi alkaa etsimään tyylikkäämpää päällepantavaa. Eräänlainen kehäpäätelmä –tilanne siis.

Mutta muotituulet ovat tänä keväänä myötäiset niille, jotka pitävät urheilullisista vaatteista. Ajan tasalla olevat tyylikkäät sisareni ovat varmaankin huomanneet, että aivan tavallisiinkin vaatteisiin on tullut pikku hiljaa vaikutteita sporttimuodista. Ja urheiluvaatteet taas ovat ottaneet entistä vahvemmin vaikutteita perusmuodista niin kuosien, värien kuin mallienkin suhteen, ja hämärtäneet entisestään urheilu- ja tavallisen vaatteen rajaa. Vaikka urheiluvaatteista on tullut salonkikelpoisempia, niin aivan kaikkia urheiluvaatteita salonkikelpoisuus ei koske. Tiedätte kyllä, ne tuulipuvut... Urheiluvaatteiden ja katumuodin fuusioon on osaltaan arvatenkin vaikuttanut se, että urheiluvaatteilla on paremmat katteet kuin tavallisilla vaatteilla. Lisätään tavalliseen aluspaitaan vaikkapa 3D-lämmöneristys (hah) tai joku vakuuttavasti ulkomaankielellä nimetty “ominaisuus”, ja kas, hinta pompsahtaa heti ainakin muutaman kympin ylös päin.

Mutta asiaan. Chanel esitteli tammikuussa tulevan kevään- ja kesän Haute couture -mallistonsa, ja malleilla oli jokaisen asukokonaisuuden kanssa jalassaan lenkkarit. Tietenkin jokainen lenkkaripari oli tehty kalliisti käsin juuri tiettyyn pukuun sopivaksi, mutta silti viesti tuli selväksi. Sporttimuoti on todellakin tulossa. Googlettamalla esimerkiksi Adidas by Stella Mccartney tai Sweaty Betty pääsee kärryille tästä “fitness meets fashion” trendistä. Myös Ruotsin Sotsin olympiajoukkueen puvustuksessa tuo katumuodin ja urheilumuodin kohtaaminen näkyy harvinaisen selvästi. 

Sporttimuodin tuleminen ei aiheuttane allekirjoittaneessa kotleetissa liiemmmin toimenpiteitä, mutta te atleetit lukijani, ottakaa ilo irti! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sporttimuoti, urheiluvaatteet, katumuoti, talviurheilu, Chanel, haute couture, lenkkarit, Stella Mccartney, tekninen vaate, fitness, fashion, muoti, 2014

Matkagarderooppi vinkkejä

Torstai 13.2.2014 klo 22:12 - Tyylikonsulentti

Lupasin muutama viikko sitten lomalta paluu -tunnelmissa vinkkejä matkagarderoopin kokoamiseen. Työ- ja lomamatkathan vaativat mukaan aivan erilaiset garderoopit, mutta tämän jokainen tyylitietoinen nainen tietenkin tietää tuskallisesti jo entuudestaan. Työmatkojen etu lomamatkoihin verrattuna on kuitenkin se, että työmatkalle osuvia tilanteita on monesti suhteellisen helppo ennakoida, ja siksi pureudun tällä kertaa enemmän työmatkoihin. Toki vinkkejä voi käyttää myös lomagarderooppiinkin.

Itse aloitan sekä työ- että lomamatkalle pakkaamisen miettimällä mitä matkalla teen, minkälaisissa paikoissa käyn ja kenen kanssa. Suurin ongelmahan on yleensä siinä, että vaatekaapista löytyy hyvinkin erityylisiä vaatteita, ja jokainen vaate kaipaa kumppanikseen erilaiset kengät, neuletakin, jakun, huivin, korut ja ehkä laukunkin. Romanttinen röyhelöneuletakki, asiallinen jakkupuku, pirteä trikoomekko ja niittisaappaat samassa matkalaukussa harvemmin lupaa hyvää. Tarvitaan siis tyylillisiä linjanvetoja, tai homma leviää käsiin heti alkumetreillä.

Tyylisuunnan valinnan lisäksi tärkeää on värimaailman minimoiminen. Kuulostaa tylsältä, kun vaatekaapista löytyy tietenkin vaikka mitä ihanaa, mutta se minimoiminen todellakin kannattaa. Edelliselle reissulle pakkasin mustavalkoista ja kirkkaita tehostevärejä. Silloin sama kirkkaanpunainen käsilaukku toimi kaikkien vaatteiden kanssa, ja kenkien valitseminen oli helppoa.

Myös yksinkertaisuus on vaatteita valitessa valttia. Esimerkiksi yksivärinen, lyhythihainen kotelomekko on aivan loistava vaate. Se on kuin tyhjä paperi, jonka voi asustaa joka päivä erilaiseksi.  Pakkaa vain mukaan muutaman kivan huivin, koruja, neuletakin, jakun tai vaikka mekon alle puettavan paitapuseron. Samoin tyylikäs, yksinkertainen jakkupuku voi toimia tyhjänä paperina. Pakkaa sen lisäksi johonkin jakkupuvun osaan yhteensopivan erillisen hameen / housut /mekon / neuleen / paidan,  ja da daa, vähällä vaivalla ja vaatteilla sinulla on jo kaksi asukokonaisuutta!

Konkreettisen pakkaamisen aloitan yleensä niin, että valitsen muutamat erityyliset kengät. Sitten mietin, mitkä vaatteet sopivat kyseisten kenkien kanssa. Valitsen jokaiselle päivälle yhden asukokonaisuuden, sekä vielä muutaman ylimääräisen asunkokonaisuuden. Sitten karsin. Otan pois asukokonaisuudet, joissa on eniten vaatekappaleita, jotka eivät sovi yhteen muiden asukokonaisuuksien kanssa. Karsin lisää. Mahdollisimman monen vaatteen pitää sopia muihin vaatteisiin. Eräänlainen vaatepalapeli siis.

Vaikka vihaan keinokuituja, olen ostanut muutaman kevyen ja rypistymättömän polvimittaisen polyesterimekon, jotka toimivat matkalla mukavasti kevyen silkkineuletakin ja avokkaiden kanssa. Myös trikoo- ja neulemekot ovat matkoilla aivan mahtavia, mutta kannattaa tyylikyyden nimissä vältellä niitä kirjavia tai hailakoita mammakuosisia trikoomekkoja, joita muutama suomalainen yritys edelleen myy. Tyylikkäät trikoo- ja neulemekot eivät rypisty, ja päälle voi kietaista vaikka ison huivin.

Jos matkakohteessa on kylmä, otan mukaan yhdet tai kahdet kapeat housut, joiden alle voi vetää paksut sukkahousut. Parin kolmen päivän työmatkasta selviää helposti yksillä housuilla yläosia vaihtelemalla. Oma suosikkini on pitkä, polveen ulottuva merinovillatakki, joka on ihanan lämmin (ja kevyt!), ja näyttää tyylikkäältä vaikka pitkän silkkipaidan tai mekon päällä. Ja kliseistä kyllä, huivit ovat ihan oikeasti käteviä. Varsinkin iso ja kevyt villasilkkihuivi, jota ilman en lähde mihinkään. Se toimii huivina, peittona ja viittana sekä kuumassa että kylmässä.

Tällaisia vinkkejä irtosi tyylikonsulentilta tällä kertaa, ja sitten vaan pakkaamaan! Totuuden nimissä täytyy myöntää, että eiväthän nämä aina allekirjoittanuttakaan pelasta. Silloin kannattaa suosiolla vaihtaa matkalaukku pykälää isompaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkagarderooppi, matkapuvusto, matkalaukku, pakkaaminen, tyylikkyys, työmatka, lomamatka, tyylisuunta, värimaailma, yksinkertaisuus, vaatepalapeli, minimoiminen, karsiminen

Verkkokaupoissa kuohuu

Sunnuntai 2.2.2014 klo 22:34 - Tyylikonsulentti

Ennen kuin poustaan niitä lupaamiani hyväksi havaittuja vinkkejä matkagarderoopin kokoamiseksi, niin muutama sana ajankohtaiseen aiheeseen.

MTV3:n uutisissa oli eilen juttua verkkokauppojen suurista palautusprosenteista, ja siitä, miten ostoskulttuuri on verkkokauppojen ilmaisen palautusoikeuden myötä muuttunut. Esimerkiksi Zalandolta ostetuista tuotteista palautetaan takaisin noin puolet, mikä tietenkin tulee Zalandolle aika kalliiksi. Kun verkkokauppa jatkaa paisumistaan, niin ostoskulttuurin muutoksesta joutuvat kärsimään myös pienyrittäjät. Kauppalehdessä oli 27.1.2014 juttu Hankolaisesta sisustuskauppa -yrittäjästä, joka kertoi sulkeneensa yrityksensä verkkokaupan kokonaan, kun Zalando –sukupolven palautusten vyöry teki verkkokaupasta kannattamatonta.

Kiinnostavaksi tämän viime viikolla nousseen palautusprosentti –uutisoinnin tekee se, että siinä ei mennä yhtään pintaa syvemmälle, vaikka kyseessä on hyvinkin kiinnostava asia. Monet perinteiset kaupanalan yritykset, kuten Kesko ja S-ryhmä, miettivät kuumeisesti, kuinka päästä käsiksi verkkokaupoissa pyöriviin euroihin. Ja kun verkkokauppabisnekseen mennään, niin palautusprosenttien minimoiminen on tietenkin aika olennainen juttu. Absoluuttisesti suurin palutusprosentti lienee vaate- ja kenkäostoksissa, ja tätä omaa olettamustani tukee MTV3:n nettiuutisissa kodin eletroniikkaa ja tekniikkaa myyvän Verkkokauppa.comin yrittäjän kommentti siitä, että palautusongelma ei koske heidän yritystään.

Kirjoitin viime marraskuussa otsikolla Nettishoppailua aika kattavasti siitä, miksi netistä on niin vaikea ostaa vaatteita ja kenkiä. Tähän kirjoitukseeni viitaten väitän, että palautusprosentit eivät tule ainakaan laskemaan. Päinvastoin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että ihmiset tottuvat yhä enemmän tilaamaan tavaroita kotiin katsottavaksi/sovitettavaksi, ja siitä kärsivät sitten enenevissä määrin myös Hankolaisen sisustuskaupan kaltaiset pienet yritykset.

Suomalaisia design –vaatteita myyvä kauppiasystäväni kiroaa hartaasti tätä vallitsevaa palautuskulttuuria. Kun asiakas tilaa 300 euron mekon kotiin sovitettavaksi, niin pahimmassa tapauksessa kauppiasystäväni saa takaisin ruttuisen, nuhjuisen ja oudolle haisevan mekon, jota ei voi myydä enää täydellä hinnalla. Ja kaupan päälle kauppiasystäväni maksaa vielä vaatteen palautuskulut. Ymmärrän kauppiaan tuskan, mutta tässä tullaan asian ytimeen.

Suurin osa vaatteista ja kengistä vaatii, ja on aina vaatinut, sovittamista.  Vaatteiden verkkokaupan palautusongelma ei siis todellakaan ole syntynyt yllättäen yhdessä yössä. Silti markkinoilla ei ole vieläkään mitään oikeasti toimivaa vaihtoehtoa, joka korvaisi vaatteiden/kenkien fyysisen sovittamisen. Tämä kertonee, kuinka vaikean ongelman ääressä sovitettavia tuotteita myyvät verkkokaupat ovat. Veikkaisin, että muun muassa Zalando olisi valmis maksamaan melkoisia summia toimivasta virtuaalisesta sovituspalvelusta. Tulevaisuudessa sovitusongelmaan löytyy varmasti ratkaisu, ja samalla josta kusta tulee hyvin rikas. Mutta sitä ennen pienillä volyymeilla myyvät verkkokaupat joutuvat varmaankin pistämään pillit pussiin palautusten kustannusten takia. Ja se on surku, myös asiakkaille. 

Tyylikonsulentti aikoo jatkossakin palauttaa epäsopivat vaatteet ja kengät, mutta lupaa, että ei jatkossakaan aio huvikseen tilailla Hankolaisen sisustuskaupan kaltaisista pikkukaupoista kynttilänjalkoja kotiin sovitettavaksi. Kohtuus kaikessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Verkkokauppa, palautusprosentti, Zalando, Kauppalehti, MTV3, Zalando -sukupolvi, 2014, vaatekauppa, nettishoppailu, vaatteet, kengät, virtuaalinen sovitus, virtuaalinen sovituskoppi, palautuskulttuuri,

Matkaan lähden, matkaan lähden

Tiistai 28.1.2014 klo 21:40 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti piipahti tässä menneellä viikolla pienellä aurinkolomalla, ja niin ihanaa kuin lomareissulle onkin lähteä, matkalaukkua pakatessa tyylikonsulenttikin vuodattaa tuskan hikeä. Tuskan syynä on kesto-ongelma: kuinka pakkaan toimivan ja tyylikkään matkagarderoopin, jolla selviää tyylikkäänä tilanteessa kuin tilanteessa kohdamaan olosuhteissa? Ja nykyisin etenkin talvikuukausien etelänlomilla pitää varautua niin lämpöaaltoon kuin trooppiseen talvimyrskyynkin,  ja kaiken pitäisi tietenkin mahtua yhteen matkalaukkuun.

Kyseessä on selvästikin yleismaailmallinen ja vakava ongelma, sillä aiheesta löytyy etenkin kesäisin juttuja useimmista naistenlehdistä. Yleensä niissä sanotaan, että mukaan kannattaa pakata kevyitä, rypistymättömiä ja monikäyttöisiä vaatteita. Tämän monet meistä ehkä pystyisivät juuri ja juuri itsekin järkeilemään. Todellinen ongelma etenkin lomalle pakatessa on se, että monet meistä, kuten allekirjoittanut, haluaisivat ottaa lomalle mukaan kaikki ihanimmat vaatteensa, kenkänsä ja käsilaukkunsa, ja näyttää suuren maailman naiselta. Ja juuri tässä piilee ongelma. Useimmilla meistä ei valitettavasti ole niin konsistentti vaatemaku, että vaatekaapin kaikki vaatteet sopisivat yhteen kaikkien kanssa.

Kuitenkin on olemassa jotain, mitä en pakkaa ikinä mukaan. En ota niitä mukaan edes kaupunkilomalle, jossa kävellään kolme päivää aamusta iltaan. Raja mukavuuden ja tyylikkyyden välillä menee lenkkareissa, ja sitä rajaa ei vain pysty ylittämään. Ja en nyt todellakaan puhu mistään tyylikkäistä citylenkkareista, vaan ihan niistä perinteisistä urheilulenkkareista. Mieluummin liimaan jalat täyteen rakkolaastareita, kuin näytän amerikkalaiselta/suomalaiselta lenkkarituristilta, joka yhdistää lenkkarit ennakkoluulottomasti ihan mihin vaan,  ja käyskentelee unikkokassinsa kanssa Louvren käytävillä. Olen kyllä monesti pakannut mukaan treenilenkkarit hotellin kuntosalia varten, mutta se kuntoilu on käytännössä tapahtunut ajatuksen tasolla.

Matkagarderooppiin liittyvä ongelmakenttä onkin varsin laaja ja monivivahteinen, mutta tyylikonsulentti ei haasteita pelkää. Siksi ajattelinkin antaa seuraavassa tekstissäni joitakin käytännönvinkkejä matkagarderoopin kokoamiseeen. Kuulumisiin. 

3 kommenttia . Avainsanat: Lomapuvusto, matkapuvusto, matkagarderoopi, toimiva, tyylikäs, konsistentti, vaatemaku, matkalaukku, lenkkarit, unikkokassi, lenkkarituristi, käytännön vinkki, etelänloma

Kokemuksia Kiinasta

Torstai 16.1.2014 klo 21:54 - Tyylikonsulentti

Kun jo sivusin edellisessä kirjoituksessa Kiinaa, niin jatkan vielä sanasen aiheesta, tämä aihe kun herättää myös tyylikonsulentissa suuria tunteita. 

Olen tutustunut moniin tuotantolaitoksiin Etelä-Kiinassa, ja olen nähnyt hyviä, länsimaiset standardit ja määräykset täyttäviä tehtaita, joihin voi tehdä pistotarkastuksen milloin vaan, ja mitään ikävää tuskin löytyy. Tosin en ole aivan varma, kestääkö niidenkään tehtaiden ympäristösertifikaattien noudattaminen kovin tarkkaa tutkiskelua. Olen nähnyt myös kurjempia paikkoja, yleensä pienehköjä tehtaita,  joissa on taatusti löyty laimin ainakin työturvallisuus, ja varmaan vähän muutakin. Lapsia en ole nähnyt missään tehtaassa, ikinä. Mutta voin kyllä helposti uskoa, että Kiinasta löytyy niitä kurjia nyrkkipajoja, joissa pientä ihmistä riistetään. Olematon valvonta houkuttaa laittomuuksiin, ja jos käry käy, niin tuotannon ja koneet voi helposti siirtää yön aikana uuteen paikkaan, ja tuotantoon ei tule edes katkoa.

Suurimmassa osassa vierailemistani tehtaista kaikki näytti suomalaisesta näkökulmasta aika normaalille. Työkulttuuri on Kiinassa luonnnollisesti aika erilainen kuin meillä suomessa, ja me demokraattisen hyvinvointivaltion onnekkaat kasvatit monesti unohdamme, että aika harvoissa maissa on samanlaiset työolot kuin meillä. Kiinalainen työtoverini ei voinut uskoa korviaan, kun kerroin meidän viisipäiväisestä työviikosta, 7,5 tunnin työpäivistä ja neljän viikon palkallisesta kesälomasta, äitiyslomasta puhumattakaan.

Ja kyllä. Minustakin olisi hienoa, jos suomessa olisi vielä laadukasta, ammattitaitoista ja ennen kaikkea kilpailukykyistä vaatetuotantoa, sillä hinta on se, joka nämä asiat ratkaisee. Siinä ei juhlavat puheet kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukemisesta auta. Ja kyllä, ennen suomessa tehtiin todella laadukkaita vaatteita, mikä johtui sekä laadukkaista kankaista, että ammattitaitoisista tekijöistä. Suomalaisen ompelijan bruttopalkka on nyt noin 1600 euroa, ja silti suomessa on aika lailla mahdotonta tuottaa kilpailukykyisillä hinnoilla vaatteita, koska kukaan ei halua maksaa mistään mitään. Siksi jotkut suomalaisuudella ratsastavat vaate- ja tekstiiliyritykset harrastavat sinivalkopesua, eli antavat asiakkaan markkinoinnin keinoin ymmärtää, että tuote on edelleen tuotettu suomessa, vaikka todellinen valmistusmaa voi olla toisella puolella maapalloa. Ja vaikka tuotelapussa lukee ”Tehty Suomessa”, niin harvassa ovat ne yritykset, jotka tekevät tuotteensa alusta loppuun suomessa suomalaisista materiaaleista. Kotimaisuutta kun on niin helppo kiertää esimerkiksi viimeistelemällä tuote suomessa, varsinainen tuotanto voi sitten olla missä vain. Eräät tunnetut farkkumerkit valmistavat farkkunsa Aasiassa, mutta kierrättävät ne Italian kautta viimeisteltävänä, jolloin farkuissa lukee Made in Italy. Että näin meitä huijataan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Länsimainen, vaatetehdas, vaatetuotanto, standardit, Etelä-Kiina, Kiina, Aasia, lapistyövoima, riisto, nyrkkipaja, työkulttuuri, tehty suomessa, kotimainen, laadukas, sinivalkopesu, kilpailukyky, viimeistely, Made in Finland

Suomi vs Kiina

Lauantai 11.1.2014 klo 22:52 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti ilahtui suuresti kuluneen viikon torstaina lukiessaan Helsingin Sanomia. Silmiini osui koko aukeaman artikkeli otsikolla ”Parempaa laatua, kiitos!”, missä käsiteltiin vaatteiden laatua ja materiaaleja. Jutussa myös kysyttiin, ovatko kotimaiset vaatteet laadukkaampia kuin ulkomaiset? Tyylikonsulentille tuli pakottava tarve avautua aiheesta laatu ja kotimaisuus.

Vaate on juuri niin laadukas, kuin siinä käytetyt materiaalit ja osat ovat, unohtamatta tietenkään ompelijoiden ammattitaitoa. Vaatteiden valmistuksessa käytettävät koneet ovat melko samanlaisia kaikkialla, mutta koneen käyttäjien pätevyydessä on melkoisia eroja hyvissä ja huonoissa vaatetehtaissa. Kotimaisen vaateteollisuuden näivettymisen myötä suomesta on jo kadonnut vaatetuotannossa tarvittavaa erityisosaamista, jota tarvitaan esimerkiksi farkkujen valmistamiseen ja pesemiseen. Näivettyminen näkyy myös materiaalien ja tarvikkeiden saatavuudessa, ja vaatteeseen liittyviä erikoisempia toiveita on aika mahdotonta toteuttaa suomessa. Kiinassa taas massatuotanto on luonut synergia-edun, ja siellä on tietyn tuotteen tai tuoteryhmän ympärille syntyneitä kaupunkeja, joissa tuotetaan kaikkea, mitä tuotteen, vaikkapa rintaliivien, valmistuksessa tarvitaan. Massatuotanto luo myös osaamista ja ammattitaitoa, ja ammattitaitoisille ompelijoille maksetaan paremmin, Kiinassakin.

Väitän, että Kiinasta on mahdollista saada yhtä laadukasta tai jopa laadukkaampaa tehdastuotettua tavaraa kuin Suomesta. Ja jos suomalaisen vaatefirman materiaalit tulevat Aasiasta, en todellakaan usko, että lopputulos on silloin yhtään sen parempi, kuin että jos vaate olisi ommeltu kokonaan jossain keskitasoisessa kiinalaisessa ompelimossa. Myös kalliit, laadukkaiksi mielletyt huippumerkit valmistavat tuotteitaan Kiinassa, ja vieläpä ihan samoissa tehtaissa kuin ne halpamerkitkin. Tosin huippumerkkien vaatteissa käytetty materiaali voi olla aika paljon laadukkaampaa ja tietenkin myös kalliimpaa kuin halvempien merkkien. 

Toisin kun suomessa yleisesti ajatellaan, Kiina ei ole enää halpa valmistusmaa. Halvimmista halvin tuotanto lieveilmiöineen on jo siirtynyt vaurastuvasta Kiinasta köyhempiin Aasian maihin, ja siksi monissa halpaketjujen vaatteissa lukee Made in Bangladesh tai Kambodza. 

Ja lopuksi sananen kotimaisuudesta. Edellisessä työpaikassani vaatteiden tuotanto tapahtui pääosin Kiinassa, ja sain tästä todella usein palautetta potentiaalisilta asiakkailta. Yleisin kommentti oli, että ostaisin kyllä yrityksenne tuotteita, mikäli ne tehtäisiin suomessa. Yleensä purin kieltäni ja olin hiljaa, mutta sisäisesti kiljuin. Miksi, siis miksi vaatteet pitää ommella suomessa, mutta kaiken muun voi ja saa tuoda Kiinasta?! Esimerkiksi Nokian puhelimet tehtiin pääosin Aasiassa, mutta silti suomalaiset ostelivat Nokian puhelimia tyytyväisinä rintaa röyhistäen, että tässä sitä tuetaan kotimaista firmaa. Ja kuinka moni muistaa viime keväisen kohun työntekijöiden itsemurha-aallosta Foxconnin tehtailla Kiinassa? Samassa Foxconnin tehtaassa valmistettiin myös edellä mainitun suomalaisen matkapuhelinyhtiön tuotteita Applen ja HP:n tuotteiden rinnalla. Ja kauppa vaan käy, ketään ei tunnu kiinnostavan eettisesti valmistetut Ipadit ja älypuhelimet. Mutta vaatteet. Ne pitää tehdä suomessa.

Kommentoikaa ihmeessä!

4 kommenttia . Avainsanat: Vaate, laatu, Helsingin Sanomat, Kiina, Aasia, tuotanto, kotimaisuus, suomalaisuus, vaateteollisuus, materiaalit, massatuotanto, synergia, näivettyminen, ompelija, vaatetehdas, tekstiili, osaaminen, Nokia, Foxconn

Elämä yllättää!

Sunnuntai 29.12.2013 klo 23:04 - Tyylikonsulentti

Kun tuossa jokunen viikko sitten kirjoitin akryylistä ja tekokuitujen ylivallasta vaatemarkkinoilla, niin joskus elämä yllättää. Bongasin juuri ennen joulua H&M:n nettikaupasta Premium Quality –malliston, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Tosin kiireisellä ja väsyneellä äiti-ihmisellä on kyllä aukkoja sivistyksessä huomattavasti merkittävimmissäkin asioissa kuin H&M:n valikoimassa. Mutta selailin mallistoa netissä, ja siihen kuuluu klassisen näköisiä kashmir -neuleita ja -huiveja, silkki- ja puuvillapaitoja, nahkavaatteita ja -vöitä ja muita luonnonkuiduista tehtyjä tuotteita.

Sen verran tyylikonsulenttia kiinnosti epätavanomainen yhtälö H&M - luonnonkuidut – kohtuullinen hinta, että piti lähteä paikan päälle myymälään tarkastamaan, miltä nämä Premium Quality –vaatteet luonnossa näyttävät. Hyvältä näyttivät, siis ne, mitä sieltä myymälästä löysin. Yritin tehdä täsmäiskun vain näihin premium –vaatteisiin, ja marssin ensimmäiseksi Kämpin H&M:n pääkassoille kysymään, että mistä päin löytäisin näitä Premium Quality –neuleita. Kassaneidit ilmoittivat, että ei sellaisia ole heille tullutkaan. Ihmettelin siinä, että tämähän on varsin erikoista, kun joulu on jo ihan ovella, ja kyseiset vaatteet olivat joulukuvastossakin. Toinen kassaneiti myönteli, että onhan se ikävää, kun kuvastossa mainostetaan, eikä tuotteita kuitenkaan pääse ostamaan. Kyselin sitten, että milloinkahan neuleita mahtaisi tulla, ja toinen kassaneideistä vastasi, että sitä on aivan mahdotonta sanoa, että voi olla, ettei tule ollenkaan, että tuotteet ovat myynnissä vain nettikaupassa. Mikä pettymys.

Kiertelin kuitenkin myymälässä hetken katsastamassa vallitsevia trendejä, ja olin jo lähdössä, kun katse osui rekkiin aivan pääkassojen vieressä. Puuvillakashmir –neuleita, ja kolmessa eri värissä! Ilmiselvä merkki taivaasta! Oli siis pakko ostaa vaaleanharmaa puuvillakashmir -neulepusero, vaikka tuo palvelun taso hieman kaivelikin. Mutta neule oli juuri sitä mitä olen jo pitkään etsinyt rähjäisten boyfriend -farkkujen kaveriksi; rento mutta klassisen näköinen kevyt neule, joka on mukava päällä, ja kestää konepesun. Samassa rekissä roikkui myös yksinäinen 100% kashmir-neule, eli ehkä niitäkin oli jossain rekillinen, ken tietää? Ei ainakaan myyjä.

Halpaketjut ovat monessa asiassa suunnannäyttäjiä, ja jos H&M:lle on tullut myyntiin premium -laatua, niin toivoa laadusta on. Useimmilla meistä on varaa ostaa vaatteita, mutta kaikilla ei ole varaa ostaa luksusta. Ja luonnonkuidut ovat luksusta.

Hyvää ja luksuksellista vuoden vaihdetta!

6 kommenttia . Avainsanat: Premium -laatu, Premium Quality, mallisto, vaate, H&M, puuvilla, kashmir, silkki, nahka, luksus, laatu

Vaatelahjoja

Lauantai 21.12.2013 klo 21:10 - Tyylikonsulentti

Kolme yötä jouluun on, ja Tyylikonsulentti haluaisi sanoa vielä pari sanaa vaatelahjoista, etenkin niille viime hetken ihmisille, jotka eivät ole vielä siirtyneet ajatuksista tekoihin lahjarintamalla.

Vaatelahjathan ovat helppoja, periaatteessa. Etenkin vaatekauppoja vierastavalle suomalaiselle perusmiehelle on aika helppoa ostaa joku vaate. Kiva ja neutraali neulepaita tuskin menee ikinä vikaan, ja saaja on erityisen kiitollinen siitä, ettei joudu itse menemään vaatekauppaan. Mutta jos lahjan saajalla on vahva oma tyyli, tai edes jonkinlainen näkemys siitä miltä hän haluaa näyttää, niin vaatelahja-asia onkin huomattavasti monimutkaisempi.

Useimmat lahjan antajat toivovat, että lahjan saaja ilahtuisi ja lahja olisi mieluinen. Mutta silloin täytyy ymmärtää, ja ennen kaikkea hyväksyä lähtötilanne. Todellakin tiedän, että olisi niin mukava ostaa lahja sillä perusteella, miltä lahjan saajan toivoisi näyttävän. Ja tähän kai se joulun ajan alusvaatemainontakin perustuu. Mutta haluaako keski-ikäinen aviomies näyttää helsinkiläiseltä hipsteriltä, tai haluaako mustaan pukeutuva goottiteini käyttää mintunvihreää neulepaitaa? Jos ostaa vaatelahjan sen perusteella miltä itse haluaisi lahjan saajan näyttävän, ei kannata itkeä ja soimata lahjan saajaa siitä, että se kallis vaaleanpunainen villaslipoveri makaa vielä kolmenkin vuoden päästä kaapissa käyttämättömänä.

Itse pyrin vaatelahjoja ostaessani aina hankkimaan jotain erityistä. Siis jotain mitä lahjan saaja ei ikinä itse ostaisi. Perusinsinööri mieheni on esimerkiksi saanut lahjaksi yleellisen silkki-villahuivin, suomalaisen Design –merkin lippahatun, laadukkaita ja supertyylikkäitä neuleita ja klassisen (ja kalliin) vyön. Viimeksi ostin pienen nahkalaukun, johon saa tyylikkäästi sullottua kaiken työmatkoilla palavereissa tarvittavan pikkusälän, kuten kynät, käyntikortit ja laturit. Oli muuten todella vaikea löytää tuollaista clutch –tyyppistä miehekästä laukkua suomesta, on kaiketi liian moderni tuote meidän miehille. Mutta kyllähän se laukku sitten viimein löytyi, ja vielä alehyllyltä. Eli siis todellakin liian moderni tuote. Mutta jääkäämme näihin kuviin ja näihin tunnelmiin mies -clutchista, Tyylikonsulentti palaa asiaan joulun jälkeen. Tyylikästä ja Ihanaa Joulua kaikille!

PS: Vaikka vaatelahjaa hankkiessa täytyykin hyväksyä lähtötilanne, niin askel ja lahja kerrallaan tyyliä on hienovaraisesti mahdollista muuttaa haluttuun suuntaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaatelahja, suomalainen, perusmies, suomalainen mies, lahja, joululahja, mieluinen, oma tyyli, lähtötilanne, näkemys, tyylikäs, spesiaali, clutch

Jälkipuinnit

Maanantai 9.12.2013 klo 23:02 - Tyylikonsulentti

Juhlat on nyt juhlittu, ja vähän jäi sellainen plaah -olo näistä kemuista. Osa vieraista oli kyllä kiitettävästi panostanut asuihinsa, mutta kimaltelevien iltapukujen rinnalla virallisen pukeutumiskoodin täyttävät perusmekot ja jakkupuvut näyttivätkin sitten vieläkin arkisemmilta. Suomen hienoin ja seuratuin juhla, ja ihan tosiaanko ei keksitä muuta puettavaa kuin jakkupuku tai ankea kotelomekko? Hukkaan heitetty tilaisuus, sanoo tyylikonsulentti.

Empiirisen tutkimukseni mukaan suurin osa naisista pukeutuu (ja myös sisustaa) semikivasti. Valitaan kultainen keskitie, ja vältetään riskejä. Että jos joku ei vaikka tykkää. Päräyttävä puku tosiaan vaatii itsevarmuutta ja asennetta, siksi yksi suosikkini itsenäisyyspäivän vastaanotolla oli Elina Kiikko mustassa nahkamekossaan. Nahka on nyt supertrendikästä, ja Kiikon yksinkertainen mekko, näyttävä kultavyö ja yksinkertaiset asusteet osoittivat, että aikuinen nainen voi pukeutua nahkaan ilman että näyttää naurettavalta tai halvalta. Kiikon onnistuneen tyylin salaisuus on yksinkertaisessa ja peittävässä mekkomallissa ja materiaalina käytetyssä mattapintaisessa nahassa. Nahkamekko yllään ei todellakaan kannata miettiä, että mitähän se naapurin Ritva tästä nyt ajattelee, eli pointsit Ellulle rohkeudestakin!

Toinen tyylikonsulentin suosikki oli Minka Björck upeassa vanhanajan Hollywood -glamouria henkivässä mustassa iltapuvussaan. Näyttävästi hopealla kirjailtu iltapuku, minimalistiset asusteet, viehkeä kampaus ja klassinen meikki sopivat yhteen täydellisesti, ja säteilevä Minka olisi voinut astella vaikka Oscar –gaalan punaista mattoa pitkin söpön vauvamasunsa kanssa. Yksinkertaista, mutta näyttävää ja kaunista.

Klassinen moka juhlapukeutumisessa on yliyrittäminen, josta kirjoitinkin jo “Torttua tortun päälle” –tekstissä. Minka ja Elina olisivat molemmat voineet helposti pilata kauniit pukunsa yliyrittämisellä. Elina luotti siihen, että nahka on se juttu,  ja uskalsi valita nahkamekon kaveriksi tarpeeksi yksinkertaiset kengät ja laukun. Tyylikäs pukeutuminen vaatii yleensä vaihtelevissa määrin vaivannäköä ja juoksentelua kaupoissa, esimerkiksi etsimässä täydellistä kultaista vyötä. Toisille meistä se käy harrastuksesta, toisille työstä. En tiedä Elinan ja Minkan harrastuksista, mutta onnistuneiden kokonaisuuksien eteen oli taatusti nähty vaivaa. Oliko kokonaisuuden takana taitava stylisti vai vieras itse, ken tietää, mutta lopputulos oli onnistunut.

Superyllätyssektorilla mainitsen vielä Jaana Pelkosen, joka osoitti, että yleisvaikutelma voi olla hyvinkin tyylikäs, vaikka pääntie olisikin auki melkein napaan asti. Kaikki kirjaimellisesti riippuu puvun kantajasta. Joku toinenkin näytti juhlissa anteliaasti kookkaampaa rintavarustustaan hieman anteliaamman pääntien kanssa, ja lopputulos oli ehkä hieman erilainen kuin Jaanalla. Että sen avoimemman pääntien kanssa saa olla aika tarkkana, siis jos ei halua näyttää tyrkyltä tai lumpulta.

Mikähän siinä on, että ihmiset ostavat hyvinkin helposti ulkopuolista apua tietokone-ongelmiin, niskajumitukseen tai kotitöihin, mutta eivät pukeutumiseen? Ei kaikkea tarvitse osata itse. Pieni pukeutumiskonsultaatio ammattilaiselta säästäisi hermojen lisäksi todennäköisesti myös aikaa ja rahaa. Ja toiseksi; miksi pelätä niin paljon sitä mitä muut ajattelevat? Jos joku ei tykkää asustasi, niin tuskin hän tulee sitä sinulle kertomaan.

4 kommenttia . Avainsanat: Itsenäisyyspäivän vastaanotto, Tampere-talo, nahkamekko, Elina Kiikko, Minka Björck, glamour, Hollywood, iltapuku, Jaana Pelkonen, antelias pääntie, halpa, mauton, pukeutuminen, tyrkky, aikuinen nainen, 2013, tyyli, nahka, nahkavaate, itsevarmuus, rohkeus

Angora ahdistaa

Lauantai 30.11.2013 klo 22:38 - Tyylikonsulentti

Kun tässä on viime päivinä ollut kohua angorakanien kohtelusta, niin tyylikonsulentti toivoo sekä vaatteiden pilaamisen että angorakanien suojelun nimissä, että angoravillan lisääminen neuletuotteisiin lopetettaisiin kokonaan. 

Jos joku ei ole kohuun törmännyt, niin lyhyesti kerrottuna kiinassa tuotetaan 90% maailman angorakarvasta, ja julkisuuteen on nyt tullut PETA:n salaa kuvaama video kiinasta.  Videolla elävät angorakanit on sidottu pöytään kiinni, ja karva revitään irti elävistä kaneista. Vaikka ei olisi erityisen valveutunut eläintensuojelun rintamalla, niin julmaahan tuo on. Ja aivan varmasti kaniin sattuu. PETA julkaisi tuon videon erittäin hyvään aikaan, angora kun on taas erittäin vahvasti muodissa. Sitä on lisätty joka toiseen neulevaatteeseen ja asusteeseen vähintään sen verran, että muut vaatteet ovat täynnä sitä karvaa. Samoin nenä. Kirottu angora ja pilatut neuleet.

Moni vaateyritys on jo ilmoittanut, ettei käytä tulevissa mallistoissa enää ollenkaan angoraa, kun taas toiset vaateyritykset ovat ilmoittaneet tutkivansa käyttämänsä angorankarvan alkuperän. Osa angorakarvastahan on keritty lampaan villan lailla, eli siis päivänvalon kestävin menetelmin. Tyylikonsulentin puolesta angoran saisi kieltää kokonaan, söpömmältä se karva näyttää sen kanin päällä. Ja ihmistenkään ei tarvitsisi enää aivastella, ja kaivella angorakanin karvoja nenästä, silmistä, suusta ja korvista. Ja sitä paitsi, täydellisen varmuuden tuotannon eettisyydestä Aasiassa voi saada vain olemalla tuotantolaitoksella koko ajan. Been there, done that.

https://secure.peta.org/site/Advocacy?cmd=display&page=UserAction&id=5171

3 kommenttia . Avainsanat: Angorakani, angora, angoravilla, angorakuitu, eettinen, PETA, tuotanto, Kiina, Aasia, vaatetuotanto, kidutus, kani, video, neuletuote, neule, angoraneule, eläintensuojelu, 2013, muoti

Nettishoppailua

Maanantai 18.11.2013 klo 22:34 - Tyylikonsulentti

Kaikkihan me tiedämme sen pettymyksen, kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa. Monessakin asiassa.  Mutta tällä kertaa tyylikonsulentti paneutuu toiveen ja todellisuuden väliseen kuiluun nettishoppailussa. Tyylikonsuletti kokeili viimeksi tänään netistä tilattuja nahkahousuja, jotka eivät edes näyttäneet samalta tuotteelta kuin verkkokaupan kuvassa. Miksi se vaatteiden ostaminen netistä siis on niin *** vaikeaa?

Ensinnäkin haluaisin valistaa ihastuttavia kanssasisariani ihan yleisellä vaatteiden istuvuuteen ja sopivuuteen liittyvällä faktalla. Vaatteet kaavoitetaan niin, että ne istuvat vaatefirman käyttämälle sovitusmallille. Ja kaikilla vaatefirmoilla on omat sovitusmallinsa. Kuinka moni meistä on juuri saman mallinen kuin kulloinkin vuorossa oleva sovitusmalli? Kovin harva.

Toiseksi; se mikä näyttää hyvältä vaikkapa pienirintaisen mallin päällä siellä verkkokaupassa, ei välttämättä näytä hyvältä suuririntaisella asiakkaalla. Kaikki vaatteet eivät vain näytä hyvältä kaikkien päällä. Näin se vain menee.

Kolmanneksi; vaatekuvauksissa käytetään yleensä aika paljon neuloja, joilla kursitaan vaate myyvän näköiseksi. Vaate ei siis välttämättä näytä sen mallinkaan päällä oikeasti siltä miltä se näyttää kuvassa. Miltäs kuulostaa? Huijaukselta?

Neljänneksi; Mittasit itsesi huolellisesti, ja valitsit koon nettikaupan mittataulukosta ja silti vaate on väärän kokoinen? Kun yksi verkkokauppa myy useita eri merkkisiä vaatteita, on mahdotonta tehdä tarkkoja mittataulukoita. Jokaisella vaatemerkillä on vaatteissaan erilaiset väljyysvarat, siis sen lisäksi, että kaikilla vaatefirmoilla on omat sovitusmallit, joiden mitoille vaate on kaavoitettu. Suomeksi tämä tarkoittaa, että vaatemerkki A ja vaatemerkki B myyvät samankaltaista paitapuseroa koossa 42, mutta toinen on sinulle aivan liian iso ja toisessa ei mene edes napit kiinni. Eli mittataulukot todellakin ovat vain suuntaa antavia. Tyylikonsulentti voisi pitää pitkän luennon siitä miksi asia on näin, mutta ehkä jätän sen toiseen kertaan. Lohduksi kerron, että vaatteita myyvät verkkokaupat ovat varsin motivoituneita löytämään ongelmaan ratkaisun, koska asiakaspalautusten kustannukset pienentävät myyntikatetta. Kaikenlaisia virtuaalisia sovituspalveluita on kehitetty ja edelleen kehitetään, mutta etenkin naisen vartalon mittasuhteissa on vain liikaa muuttujia, eli toimivaa ja helppokäyttöistä ratkaisua ei ole helppo löytää. Eräässä tyylikonsulentin suosimassa ulkomaisessa nettikaupassa koko-ongelmaa on yritetty ratkaista niin, että jokaisesta vaatteesta on otettu joitakin avainmittoja, kuten rinnan-, vyötärön- ja lantionympärys. Mutta tästäkin huolimatta palautuksia voi tulla, jos asiakas ei esimerkiksi ohjekuvasta huolimatta ymmärrä, että vyötärönympärys mitataan vartalon kapeimmalta kohdalta. Ja yllättävän monihan ei ymmärrä.

Tämän edellä olevan luennon jälkeen ehkä ymmärrämme, miksi verkkoshoppailussa tulee helposti hutiostoksia. Hyvin istuvien vaatteiden löytäminen ihan tavallisesta kaupastakin on useimmille meistä vaikeaa. Siksi tyylikonsulentti asennoituu nettishoppailuun niin, että verkossa ei niinkään olla ostoksilla, vaan tilataan vaatteita kotiin sovitettavaksi. Ja jos joku vaatekappale yllättäen istuu ja on muutenkin hyvä, niin sitten siirrytään sovittelusta ostamiseen! Mutta tätä logiikkaa hyödyntäessä kannattaa tarkastaa palautusehdot, esimerkiksi monissa ulkomaisissa kaupoissa asiakas maksaa itse palautuksen. Ja sehän voi tulla melkoisen kalliksi, tyylikonsulentilla on kokemusta tästäkin. Toisaalta, etenkin ulkomaisissa vaateherkkukaupoissa shoppailua voi pitää eräänlaisena harrastuksena, ja joskus harrastukset vain maksaa.

Nyrkkisääntönä verkkoshoppailuun tyylikkonsulentti sanoo, että jos sinulla on vaikeuksia löytää kaupasta ihan perinteisesti sovittamalla hyvin istuvia mekkoja ja housuja, niin ei se sovittamatta ainakaan helpompaa ole. Myös kengät ja alusvaatteet ovat melkoisen haastavia, ellet tunne merkkiä ja sen mitoitusta ennakkoon. Esimerkiksi rintaliivien koot vaihtelevat monesti saman valmistajan eri mallien välillä. Melkoista arpapeliä siis.

Huomattavasti helpompaa ja varmempaa on ostaa netistä löysiä ja joustavia vaatteita, joissa istuvuuden kanssa ei ole niin nöpönuukaa. Suhteellisen varmoja ostoksia on trikoopaidat, tunikat, neuleet, kietaisu- ja empiremalliset mekot, löysät mekot ja erilaiset joustavat housut ja legginssit. Ja tietenkin asusteissa, kuten huiveissa, koruissa ja laukuissa, verkon suomia lähes rajattomia mahdollisuuksia on aivan mahtava käyttää. Tyylikonsulentti vinkkaa, että jos on todella pakottava tarve saada joku vaate, niin onnistumisen mahdollisuudet voi tuplata tilaamalla samalla kertaa samaa tuotetta kahdessa eri koossa. Tosin sekään ei auta, jos malli tai materiaali on sinulle väärä. Kannattaa siis katsoa tuotekuvat tarkkaan.

Suurin sudenkuoppa nettishoppailussa on se, että pidät ne “melko” sopivat tuotteet, ja ne jäävät sitten kaapin perukoille muistuttamaan epäonnisista kaupoista.  Ei näin. Jos vaate ei oikeasti ole hyvännäköinen, istuva ja juuri sinulle sopiva, niin lähetä se takaisin. Ei se kaapissa muutu yhtään sen paremmaksi. Ja jos olet tilannut sen ulkomailta, niin yritä myydä se eteenpäin vaikka jossakin nettihuutokaupassa. Kun tilaa netistä tarpeeksi hienoja juttuja, niin muutkin ovat todennäköisesti valmiita kokeilemaan onneaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Netti, shoppailu, nettishoppailu, vaikeus, sovitusmalli, todellisuus, toive, vaatekuvaus, kokotaulukko, mittataulukko, sovituspalvelu, virtuaalinen, istuvuus, verkkoshoppailu, myyntikate, palautusprosentti, palautus, tyylikonsulentti

Kuinka saan ihanan joululahjan?

Torstai 7.11.2013 klo 21:00 - Tyylikonsulentti

Ystäväni Ihanien Vaatteiden Kauppias antoi edelliseen kirjoitukseeni liittyvän vinkin siitä, kuinka saada uskomattoman ihania ja vieläpä oman tyylisiä joululahjoja tänä jouluna. Siis jos odotettavissa on jotain päälle pantavaa.

Kertokaa lahjan antajalle, että jos hän haluaa ilahduttaa lahjan saajaa oikein roppakaupalla, niin kannattaa ottaa valokuvan lahjan saajasta. Eli räps kamerakännyllä ja mars kauppaan. Asiantunteva vaate/koru/kenkä/asustekauppias osaa kyllä lukea kuvasta, olisiko lahjan saaja enemmän Kalevala Koru- vai Titi Madam –ihminen. Tai ilahtuisiko lahjan saaja enemmän hauskasta geometrisestä neulepaidasta vai olisiko hillitty ja hienostunut kashmir –neule kuitenkin parempi valinta? Valokuva todellakin kertoo aika paljon enemmän kuin suomalaisen miehen tuhat sanaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla!

lahja.jpg

Ja tyylikonsulentin lisävinkki teille, jotka olette tarpeeksi monta kertaa nieleskellen hymyilleet ja kiitelleet jostain  j ä r j e t t ö m ä n  rumasta yöpaitulista; tuplatkaa mahdollisuutenne ja mainitkaa tästä lähtien lempikauppanne nimi tarpeeksi monta kertaa.

Ja sitten vaan peukut pystyyn!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, 2013, vaatekauppa, vaatelahja, joululahja, paras joululahja, parhaat joululahjat naiselle, asiantunteva, valokuva, lempikauppa, kalevala koru, titi madam, yöpaituli, tyylikonsulentti, tyylikonsultti, 2013

Joulun odotusta

Tiistai 5.11.2013 klo 20:58 - Tyylikonsulentti

Tänään jysähti kadun varsiin erään kauppaketjun joulukamppanja Fifty Shades of Grey –teemalla.  No ehkä tuo teema oli vähän…hmmm… kulunut, mutta mikäs siinä. Pahempaakin on nähty. Mutta tyylikonsulentti ei tähän päivään mennessä ole tajunnut tätä joulunajan alusvaatemainontaa. En nimittäin tunne yhtään naista, joka valmistelee itsensä pukkia varten kaiken siivouksen ja kinkunpaistamisen lomassa. Töissä on yleensä joulun alla aivan järjetön kiire, siis jos haluaa lomailla hyvillä mielin joulun pyhinä, ja sitten jos kuvioon lisätään vielä lapsia, niin ihan todellako alusvaatteita? Vai ovatko nämä kaikki mainokset suunnattu miehille, jotta ne voivat oikein joukolla käydä ostamassa epäsopivia pitsihepeneitä tyttöystävilleen ja vaimoilleen? Joku niitä hepeneitä ostaa, kun joka joulu isosti mainostetaan. Mutta ostaa ken tahtoo, ei kai siinä mitään.

Tyylikonsulentin varsinainen aihe liittyy tällä kertaa juurikin näihin pitsihepeneisiin. Kaikkihan me rakastamme ihania ja ylellisiä pitsisiä alusvaatteita, mutta miksi ihmeessä niin monet meistä eivät tajua perusjuttua: ne maailman ihanimmat (ja kalleimmat) pitsirintaliivit eivät  t o d e l l a k a a n näytä maailman ihanimmilta esimerkiksi ohuen T-paidan tai neuleen alla.  Tai ylipäätään missään muuallakaan mistä ne näkyvät läpi ikävinä röpeliäisinä muhkuroina. Tyylikonsulentti ymmärtää kyllä tuskan ja myöntää, että T-paitaliivit ovat monesti aika tylsän näköisiä, mutta kuka sinne paidan alle näkee? Aika harva. Jos haluaa pelata varman päälle ja vältellä turhia tyylimokia, niin silloin sieltä rintaliivilaatikosta löytyy lähinnä sileitä mustia, valkoisia ja ihonvärisiä T-paitaliivejä. Tai vaihtoehtoisesti tehokkaita ja paksuhkoja aluspaitoja, jotka tasoittavat jokaisen liivimuhkuran. It´s up to you. Ja vinkkinä vielä; jos viitsii nähdä yhtään enemmän vaivaa alusvaatteiden hankinnassa, niin kaupoista kyllä löytyy T-paitaliiveiksi soveltuvia rintsikoita, joissa on pitsiä ja muuta ihanaa!

PS: Sanokaa niille siipoillenne jo hyvissä ajoin ennen joulua, että jos paketista löytyy epäsopivia ja epäkäytännöllisiä alusvaatteita, niin tunnelma on pilalla pitkään ja ihan kaikilla on paha mieli.

2 kommenttia . Avainsanat: alusvaate, aikuinen nainen, mainonta, joululahja, muhkura, T-paitaliivi, pitsiliivi, joulukampanja, pikkujouluvaate, 2013, tyylikonsulentti

Pitsiä, pitsiä...

Perjantai 1.11.2013 klo 10:52 - Tyylikonsulentti

Eilen kolahti postiluukusta erään tavaratalon marraskuun kanta-asiakas tarjouslehdykkä, jonka kannessa oli pitsimekko. Pitsihän kuuluu paljettien ja kaiken muun kimaltavan ohella pikkujouluvaatteisiin ja tyylikonsulentille tuli lehdykän myötä pakottava tarve lausua pari sanaa pitsistä.

Tällä hetkellä pitsi on taas enemmän muodissa, mikä tietenkin ilahduttaa naisia jotka rakastavat pitsiä trendeistä ja vuodenajoista riippumatta. Itse kuulun pitsin pitkä-aikaisiin ystäviin, tosin yhdistelen ja käytän sitä nyt ehkä hieman erilaisella tavalla kuin parikymppisenä. Onneksi.

Mutta mutta. Kun naistenlehdissä sanotaan että pitsi on tyylikäs ja muodikas valinta niin voin kertoa että kaikki pitsivaatteet eivät todellakaan ole. Paitsi ehkä Reeperbahnilla. Pitsin luonne on klassinen, pehmeä, vivahteikas ja naisellinen, ja kirkkaanpunaisena ja pahimmassa tapauksessa joustavana polyesteripitsiversiona pitsi menettää sielunsa. Kehottaisin siis pitsivaatteista pitäviä panostamaan kädessä pehmeältä tuntuviin pitseihin (puuvillapitsi on yksi suosikkini) ja välttämään kovia, paperisen tuntuisia raapivia tekokuitupitsejä. Pahin yhdistelmä on ehkä monotonisen näköinen kovantuntuinen pitsi, jonka alla on kiiltävä polyesterivuori. Tällaiset vaatteet kannattaa todellakin jättää kauppaan, ja jos vaatekaapistasi löytyy näitä, niin suosittelen tyylin nimissä heittämään ne heti pois.

pitsia_kuvapa1.jpg

Kirkkaanvalkoinen pitsi kannattaa jättää suosiolla pikkutytöille ja morsiammille, ja muutenkin kirkas valkoinen on harvoin paras värikaveri suomalaiselle iholle. Taitetut valkoisen ja puuteriset pastellin sävyt toimivat pitsissä yleensä hyvin aikuisilla naisilla, samoin ruskean ja harmaan sävyt. Nuden sävyiset pitsit ovat aivan omaa luokkaansa niiden harvojen onnellisten suomalaisten yllä, joille nuden sävyt sopivat. Jos haluat yllesi mustaa pitsiä, kiinnitä erityisen paljon huomiota pitsin ulkonäköön ja pitsivaatteen malliin. Voit tosiaan tehdä vaikutuksen, tosin et ehkä sellaista mitä olisit toivonut.

Jos sinua ei ole siunattu absoluuttisella tyylisilmällä, niin varminta on yhdistää pitsivaate hyvin yksinkertaisiin ja yksivärisiin juttuihin, kuten yksivärisiin korkkareihin ja yksiväriseen yksinkertaiseen clutchiin. Ja kaikki muotia seuraavat ovat varmaankin nähneet jossain naistenlehdessä kivan yhdistelmän räkäisistä boyfriend –farkuista ja pitsitopista? Toimiihan se aikuisemmallakin naisella, mutta ihan vinkkinä taas: tavoiteltu tyyli ei todellakaan synny mistä tahansa löysistä farkuista ja pitsipaidasta.

Lopuksi vielä tärkeä kysymys: mitä puetaan vuorettoman pitsipaidan alle? Itse suosin etenkin valkoisen pitsipaidan alla mahdollisimman huomaamatonta ihonväristä ohutolkaimista silkkitoppia. Nuden alustopin puolesta puhuu myös se, että silloin kaunis pitsi pääsee oikeuksiinsa. Myös pitsin kanssa samansävyinen aluspaita toimii yleensä aina, merkittävintä tyylikkyyden tavoittelemisessa lienee se, että puet alle muutakin kuin rintaliivit…

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pitsi, pikkujoulut, värisävyt, musta, tyyli, tyylikkyys, naisellinen, pikkujouluvaatteet, pikkujouluvaate, 2013, tyylikonsultti

Pikkujoulut ja alusvaatteet

Keskiviikko 30.10.2013 - Tyylikonsulentti

Pikkujoulukausi 2013 on korkattu, ja tähän aikaan vuodesta monesti muistelen villejä opiskeluaikojani. Meillehän ei pitänyt koskaan käydä niin, että vuoden ainoat kunnolliset bileet on pikkujoulut. Ajatus oli täysin absurdi. No, vanhempana ja viisaampana tyynesti hyväksyn, että keski-ikäistyvälle ruuhkavuosia elävälle äiti-ihmiselle tämä todellakin voi olla se ainoa aika vuodesta että saa sonnustautua juhlakamppeisiin ja pääsee bailaamaan vanhaan malliin. Siis sikäli kun jaksaa valvoa iltauutisten jälkeen ja mikäli ei satu olemaan vain rinnan kelpuuttavan vauvan kanssa kotona kun muut juhlii.

Mutta tyylikonsulentin tärkein vinkki pikkujoulujuhliin: panosta alusvaatteisiin. Ja en tarkoita että pue varuilta pitsistringit. Päinvastoin. Panosta kunnon alusvaatteisiin joissa on paljon tukevaa kangasta. Tähän vuodenaikaan nimittäin näkee aivan liian usein yhden perustavan laatuisen mokan. Päällä on ihana, varta vasten pikkujouluihin ostettu mekko, josta valitettavasti näkyy läpi joka ikinen ei niin imarteleva muhkura. Ihan vinkkinä, kun naistenlehdissä sanotaan että alusvaatteet saavat näkyä niin tämä ei ole se mitä sillä tarkoitetaan. Kaikki tyylioppaat toitottavat tätä samaa, mutta ilmeisesti tätä ei vaan voi toitottaa liikaa: pukeutuminen lähtee alusvaatteista. Panosta niihin. Osta alushousuja joiden vyötärökuminauha ei kiristä (niitä löytyy kyllä, älä luovuta ensimmäisessä kaupassa), osta rintaliivejä jotka istuvat juuri sinulle ja joista ei tule ylimääräisiä rintoja eteen eikä taakse. Ihan arkisinkin on huomattavasti kivempi katsoa peiliin kun alusvaatteet eivät ainakaan lisää makkaroita tai muita muhkuroita.

poustaus1_copy.jpg

Voin vakuuttaa laajamittaisen ja erittäin kalliiksi tulleen empiirisen kenttätutkimuksen jälkeen, että muotoilevissa alusvaatteissa todellakin on eroja. Suurin osa niistä puristaa yhdestä paikasta mutta jostain toisaalta purskahtaa tavaraa ulos entistä enemmän. Pahimpia ovat muotoilevat alushousut, joissa yleensä aina se housunsuu lähtee rullaantumaan alaspäin ja jossain vyötärön seudulla se pureutuu lihaan kiinni oikein kunnolla. Olisin säästänyt pitkän pennin jos olisin löytänyt todellisen rakkauteni aiemmin. Se on Spanx. Mikä tahansa riepu näyttää hyvältä kun alla on pakettia mukavasti kokoon puristava ja linjoja siloittava napakka Spanxin alusmekko. Spanxin alusmekko ei petä. Se pysyy paikoillaan, ei rullaannu ylös ja mistään ei tursua mitään. Se on niin mukava että käytän sitä myös arkisin mekkojen ja tunikoiden alla. Olen saanut aika monta kertaa vakuuttaa spanxeissani että en t o d e l l a k a a n ole laihtunut. Ja vakuutan että Spanx ei sponsoroi tätä kirjoitusta, käyttäisin ilolla jotain edullisempaa alusvaatemerkkiä jos se toimisi yhtä varmasti kuin Spanx. Näin pikkujouluaikaan yksiosaisen alusmekon puolesta puhuu myös se etu, että sen alle voi laittaa tavalliset alusvaatteet ja sukkikset. Ja tätähän osaa arvostaa jos ikinä on vetänyt pienen pienessä vessakopissa aamuyöllä tukisukkahousuja tukialushousujen päälle. 

Kannattaisiko siis tänä vuonna ennen pikkujouluja miettiä, ostaakko taas yksi juhlamekko kaappia täyttämään vai satsatakko tällä kertaa alusvaatteisiin? Voin vakuuttaa että vanhakin mekko voi näyttää ihan uudelta jos alla on hyvin istuvat alusvaatteet. Ja ainakin sinä näytät asteen verran tyylikkäämmältä!

Ps: Opiskeluaikoina meiltä vaatesuunnittelun opiskelijoilta joku tuli aina baarissa kyselemään että olenko mä pukeutunut tyylikkäästi. No mitä siihen nyt voi sanoa. Harvemmin ne olivat. Mutta te kyselijät Tivolissa joskus ysikyt ja jotain, tää blogi on nyt teille!

2 kommenttia . Avainsanat: alusvaatteet, spanx, muotoileva, juhlamekko, siloittava, muokkaava, tyylikonsultti, pikkujouluvaate, pikkujoulukausi, pikkujoulumekko, 2013