Rakkaudesta tyyliin

Tyylikonsulentti on helsinkiläinen vaatesuunnittelija, tyylikonsulentti ja personal shopper, joka rakastaa tyyliä, vaatteita ja kaikenmaailman muoti-ilmiöitä.

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

Angora ahdistaaAnja Itkonen  11.9.2014 20:28
Vaatevallakumoukseen!Tyylikonsulentti  6.5.2014 10:39
Vaatevallakumoukseen!Martta  4.5.2014 19:14
MaksimuotiaTyylikonsulentti  22.4.2014 10:16
MaksimuotiaSatu  20.4.2014 21:13

Ota yhteyttä

rakkaudestatyyliin@
gmail.com

Rumat ne vaatteilla koreilee

Torstai 20.2.2014 klo 22:35 - Tyylikonsulentti

Puoli suomea on viime päivinä jännittänyt telkkarin ääressä Sotšin kisoja, ja Niskasten supersisarusten huippusuoritukset ovat herättäneet tyylikonsulentissakin uinuneen penkkiurheilijan. Mutta tietenkin tyylikonsulentin on pakko puuttua meidän voitokkaiden urheilijoimme vaatteisiin. Siis voi ankeuden ankeus. Sotšissa olisi ollut tuhannen taalan paikka esitellä suomalaista design –osaamista, mutta mitä suomalaiset tekevät? Kokoavat kisapuvuston valmiista markettimallistoista.

Jenkit tajusivat tilaisuuden markkina-arvon, ja palkkasivat Ralph Laurenin suunnittelmaan ökyhintaisen kisapuvuston jenkkijoukkueelle. Ja kylläpä olikin komea ja ennen kaikkea näyttävä amerikan joukkueen sisääntulo avajaisissa, tosin se tähtineuletakki yksittäisenä vaatekappaleena jakoi mielipiteet tyylikonsulentinkin kotikatsomossa. Rakkaat länsinaapurimme luottivat vaatevalinnoissa oman vaateteollisuutensa kruununjalokiveen, ja pukeutuivat H&M:n trendikkäisiin katumuotia henkiviin urheiluvaatteisiin. Zimbabwen historian ensimmäisen talviolympialaisten joukkueen vaatetuksen taas hoiti suomalainen Makia, jolla todellakin olisi riittänyt näkemystä, osaamista ja katu-uskottavuutta myös suomalaisten urheilijoiden vaatteiden suunnitteluun. Mutta ei… Meidän urheilijoillemme valittiin valmiista mallistoista turkoosi perustoppatakki ja mustat perustoppahousut. Että ei tehdä tästä nyt numeroa ja rumat ne vaatteilla koreilee. Ja ne suomalaisten turkoosit pikeepaidat... Auts. Että annetaan todellakin v a i n tulosten puhua puolestaan.

Seuraavia olympialaisia odotellessa voisi miettiä, että olisko yhtään mitään järkeä tilata seuraaviin kisoihin jotain oikeasti edustavaa ja näyttävää edes avajaisiin ja palkintojen jakoon? Voisin kuvitella että kiinnostuneita yhteistyötahoja löytyisi, olympialaisia suurempaa medianäkyvyyttä kun on vaikea saavuttaa. Voisiko esimerkiksi yhdistää hienosti nahkansa luoneen Marimekon näkemyksen kuoseista, väreistä ja muodosta vaikkapa Haltin tekniseen osaamiseen? Tuollaisesta yhteistyöstä voisi ihan oikeasti syntyä jotain uutta ja mullistavaa. Nuoret suunnittelijamme ovat jo oivaltaneet yhteistyön voiman, mutta suuremmat ja vanhemmat vaatefirmat ovat perinteisesti pysytelleet omissa poteroissaan. Olisikohan aika jo kypsä muutokselle, ken tietää? 

Suomen joukkue puettiin erinäisten lehtitietojen mukaan tavallisiin vaatteisiin siksi, että niitä samoja vaatteita voidaan myydä tavallisille suomalaisille kuluttajille.  Ihme perustelu, sanoo tyylikonsulentti. Suomalaiset ostavat joka tapauksessa niitä perustakkeja ja perushousuja, olivatpa ne esillä olympialaisissa tai eivät. Ja sitä paitsi, myydäänhän niitä Ralph Laureninkin suunnittelemia Team USA -malliston vaatteita tavallisille ihmisille. Hintaa niillä tietenkin on, mutta ovat ne myös kieltämättä hitusen spesiaalimpeja kuin ympäri suomen marketeissa myytävä toppapuku.

2 kommenttia . Avainsanat: Olympialaiset 2014, Talviolympialaiset, Sotsi, olympiajoukkue, puvusto, vaatteet, H&M, Ralph Lauren, Makia, Marimekko, Halti, suomalainen design, muotoilu, toppatakki, toppahousut, Suomi

Matkagarderooppi vinkkejä

Torstai 13.2.2014 klo 22:12 - Tyylikonsulentti

Lupasin muutama viikko sitten lomalta paluu -tunnelmissa vinkkejä matkagarderoopin kokoamiseen. Työ- ja lomamatkathan vaativat mukaan aivan erilaiset garderoopit, mutta tämän jokainen tyylitietoinen nainen tietenkin tietää tuskallisesti jo entuudestaan. Työmatkojen etu lomamatkoihin verrattuna on kuitenkin se, että työmatkalle osuvia tilanteita on monesti suhteellisen helppo ennakoida, ja siksi pureudun tällä kertaa enemmän työmatkoihin. Toki vinkkejä voi käyttää myös lomagarderooppiinkin.

Itse aloitan sekä työ- että lomamatkalle pakkaamisen miettimällä mitä matkalla teen, minkälaisissa paikoissa käyn ja kenen kanssa. Suurin ongelmahan on yleensä siinä, että vaatekaapista löytyy hyvinkin erityylisiä vaatteita, ja jokainen vaate kaipaa kumppanikseen erilaiset kengät, neuletakin, jakun, huivin, korut ja ehkä laukunkin. Romanttinen röyhelöneuletakki, asiallinen jakkupuku, pirteä trikoomekko ja niittisaappaat samassa matkalaukussa harvemmin lupaa hyvää. Tarvitaan siis tyylillisiä linjanvetoja, tai homma leviää käsiin heti alkumetreillä.

Tyylisuunnan valinnan lisäksi tärkeää on värimaailman minimoiminen. Kuulostaa tylsältä, kun vaatekaapista löytyy tietenkin vaikka mitä ihanaa, mutta se minimoiminen todellakin kannattaa. Edelliselle reissulle pakkasin mustavalkoista ja kirkkaita tehostevärejä. Silloin sama kirkkaanpunainen käsilaukku toimi kaikkien vaatteiden kanssa, ja kenkien valitseminen oli helppoa.

Myös yksinkertaisuus on vaatteita valitessa valttia. Esimerkiksi yksivärinen, lyhythihainen kotelomekko on aivan loistava vaate. Se on kuin tyhjä paperi, jonka voi asustaa joka päivä erilaiseksi.  Pakkaa vain mukaan muutaman kivan huivin, koruja, neuletakin, jakun tai vaikka mekon alle puettavan paitapuseron. Samoin tyylikäs, yksinkertainen jakkupuku voi toimia tyhjänä paperina. Pakkaa sen lisäksi johonkin jakkupuvun osaan yhteensopivan erillisen hameen / housut /mekon / neuleen / paidan,  ja da daa, vähällä vaivalla ja vaatteilla sinulla on jo kaksi asukokonaisuutta!

Konkreettisen pakkaamisen aloitan yleensä niin, että valitsen muutamat erityyliset kengät. Sitten mietin, mitkä vaatteet sopivat kyseisten kenkien kanssa. Valitsen jokaiselle päivälle yhden asukokonaisuuden, sekä vielä muutaman ylimääräisen asunkokonaisuuden. Sitten karsin. Otan pois asukokonaisuudet, joissa on eniten vaatekappaleita, jotka eivät sovi yhteen muiden asukokonaisuuksien kanssa. Karsin lisää. Mahdollisimman monen vaatteen pitää sopia muihin vaatteisiin. Eräänlainen vaatepalapeli siis.

Vaikka vihaan keinokuituja, olen ostanut muutaman kevyen ja rypistymättömän polvimittaisen polyesterimekon, jotka toimivat matkalla mukavasti kevyen silkkineuletakin ja avokkaiden kanssa. Myös trikoo- ja neulemekot ovat matkoilla aivan mahtavia, mutta kannattaa tyylikyyden nimissä vältellä niitä kirjavia tai hailakoita mammakuosisia trikoomekkoja, joita muutama suomalainen yritys edelleen myy. Tyylikkäät trikoo- ja neulemekot eivät rypisty, ja päälle voi kietaista vaikka ison huivin.

Jos matkakohteessa on kylmä, otan mukaan yhdet tai kahdet kapeat housut, joiden alle voi vetää paksut sukkahousut. Parin kolmen päivän työmatkasta selviää helposti yksillä housuilla yläosia vaihtelemalla. Oma suosikkini on pitkä, polveen ulottuva merinovillatakki, joka on ihanan lämmin (ja kevyt!), ja näyttää tyylikkäältä vaikka pitkän silkkipaidan tai mekon päällä. Ja kliseistä kyllä, huivit ovat ihan oikeasti käteviä. Varsinkin iso ja kevyt villasilkkihuivi, jota ilman en lähde mihinkään. Se toimii huivina, peittona ja viittana sekä kuumassa että kylmässä.

Tällaisia vinkkejä irtosi tyylikonsulentilta tällä kertaa, ja sitten vaan pakkaamaan! Totuuden nimissä täytyy myöntää, että eiväthän nämä aina allekirjoittanuttakaan pelasta. Silloin kannattaa suosiolla vaihtaa matkalaukku pykälää isompaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkagarderooppi, matkapuvusto, matkalaukku, pakkaaminen, tyylikkyys, työmatka, lomamatka, tyylisuunta, värimaailma, yksinkertaisuus, vaatepalapeli, minimoiminen, karsiminen

Verkkokaupoissa kuohuu

Sunnuntai 2.2.2014 klo 22:34 - Tyylikonsulentti

Ennen kuin poustaan niitä lupaamiani hyväksi havaittuja vinkkejä matkagarderoopin kokoamiseksi, niin muutama sana ajankohtaiseen aiheeseen.

MTV3:n uutisissa oli eilen juttua verkkokauppojen suurista palautusprosenteista, ja siitä, miten ostoskulttuuri on verkkokauppojen ilmaisen palautusoikeuden myötä muuttunut. Esimerkiksi Zalandolta ostetuista tuotteista palautetaan takaisin noin puolet, mikä tietenkin tulee Zalandolle aika kalliiksi. Kun verkkokauppa jatkaa paisumistaan, niin ostoskulttuurin muutoksesta joutuvat kärsimään myös pienyrittäjät. Kauppalehdessä oli 27.1.2014 juttu Hankolaisesta sisustuskauppa -yrittäjästä, joka kertoi sulkeneensa yrityksensä verkkokaupan kokonaan, kun Zalando –sukupolven palautusten vyöry teki verkkokaupasta kannattamatonta.

Kiinnostavaksi tämän viime viikolla nousseen palautusprosentti –uutisoinnin tekee se, että siinä ei mennä yhtään pintaa syvemmälle, vaikka kyseessä on hyvinkin kiinnostava asia. Monet perinteiset kaupanalan yritykset, kuten Kesko ja S-ryhmä, miettivät kuumeisesti, kuinka päästä käsiksi verkkokaupoissa pyöriviin euroihin. Ja kun verkkokauppabisnekseen mennään, niin palautusprosenttien minimoiminen on tietenkin aika olennainen juttu. Absoluuttisesti suurin palutusprosentti lienee vaate- ja kenkäostoksissa, ja tätä omaa olettamustani tukee MTV3:n nettiuutisissa kodin eletroniikkaa ja tekniikkaa myyvän Verkkokauppa.comin yrittäjän kommentti siitä, että palautusongelma ei koske heidän yritystään.

Kirjoitin viime marraskuussa otsikolla Nettishoppailua aika kattavasti siitä, miksi netistä on niin vaikea ostaa vaatteita ja kenkiä. Tähän kirjoitukseeni viitaten väitän, että palautusprosentit eivät tule ainakaan laskemaan. Päinvastoin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että ihmiset tottuvat yhä enemmän tilaamaan tavaroita kotiin katsottavaksi/sovitettavaksi, ja siitä kärsivät sitten enenevissä määrin myös Hankolaisen sisustuskaupan kaltaiset pienet yritykset.

Suomalaisia design –vaatteita myyvä kauppiasystäväni kiroaa hartaasti tätä vallitsevaa palautuskulttuuria. Kun asiakas tilaa 300 euron mekon kotiin sovitettavaksi, niin pahimmassa tapauksessa kauppiasystäväni saa takaisin ruttuisen, nuhjuisen ja oudolle haisevan mekon, jota ei voi myydä enää täydellä hinnalla. Ja kaupan päälle kauppiasystäväni maksaa vielä vaatteen palautuskulut. Ymmärrän kauppiaan tuskan, mutta tässä tullaan asian ytimeen.

Suurin osa vaatteista ja kengistä vaatii, ja on aina vaatinut, sovittamista.  Vaatteiden verkkokaupan palautusongelma ei siis todellakaan ole syntynyt yllättäen yhdessä yössä. Silti markkinoilla ei ole vieläkään mitään oikeasti toimivaa vaihtoehtoa, joka korvaisi vaatteiden/kenkien fyysisen sovittamisen. Tämä kertonee, kuinka vaikean ongelman ääressä sovitettavia tuotteita myyvät verkkokaupat ovat. Veikkaisin, että muun muassa Zalando olisi valmis maksamaan melkoisia summia toimivasta virtuaalisesta sovituspalvelusta. Tulevaisuudessa sovitusongelmaan löytyy varmasti ratkaisu, ja samalla josta kusta tulee hyvin rikas. Mutta sitä ennen pienillä volyymeilla myyvät verkkokaupat joutuvat varmaankin pistämään pillit pussiin palautusten kustannusten takia. Ja se on surku, myös asiakkaille. 

Tyylikonsulentti aikoo jatkossakin palauttaa epäsopivat vaatteet ja kengät, mutta lupaa, että ei jatkossakaan aio huvikseen tilailla Hankolaisen sisustuskaupan kaltaisista pikkukaupoista kynttilänjalkoja kotiin sovitettavaksi. Kohtuus kaikessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Verkkokauppa, palautusprosentti, Zalando, Kauppalehti, MTV3, Zalando -sukupolvi, 2014, vaatekauppa, nettishoppailu, vaatteet, kengät, virtuaalinen sovitus, virtuaalinen sovituskoppi, palautuskulttuuri,