Rakkaudesta tyyliin

Tyylikonsulentti on helsinkiläinen vaatesuunnittelija, tyylikonsulentti ja personal shopper, joka rakastaa tyyliä, vaatteita ja kaikenmaailman muoti-ilmiöitä.

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

Angora ahdistaaAnja Itkonen  11.9.2014 20:28
Vaatevallakumoukseen!Tyylikonsulentti  6.5.2014 10:39
Vaatevallakumoukseen!Martta  4.5.2014 19:14
MaksimuotiaTyylikonsulentti  22.4.2014 10:16
MaksimuotiaSatu  20.4.2014 21:13

Ota yhteyttä

rakkaudestatyyliin@
gmail.com

Matkaan lähden, matkaan lähden

Tiistai 28.1.2014 klo 21:40 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti piipahti tässä menneellä viikolla pienellä aurinkolomalla, ja niin ihanaa kuin lomareissulle onkin lähteä, matkalaukkua pakatessa tyylikonsulenttikin vuodattaa tuskan hikeä. Tuskan syynä on kesto-ongelma: kuinka pakkaan toimivan ja tyylikkään matkagarderoopin, jolla selviää tyylikkäänä tilanteessa kuin tilanteessa kohdamaan olosuhteissa? Ja nykyisin etenkin talvikuukausien etelänlomilla pitää varautua niin lämpöaaltoon kuin trooppiseen talvimyrskyynkin,  ja kaiken pitäisi tietenkin mahtua yhteen matkalaukkuun.

Kyseessä on selvästikin yleismaailmallinen ja vakava ongelma, sillä aiheesta löytyy etenkin kesäisin juttuja useimmista naistenlehdistä. Yleensä niissä sanotaan, että mukaan kannattaa pakata kevyitä, rypistymättömiä ja monikäyttöisiä vaatteita. Tämän monet meistä ehkä pystyisivät juuri ja juuri itsekin järkeilemään. Todellinen ongelma etenkin lomalle pakatessa on se, että monet meistä, kuten allekirjoittanut, haluaisivat ottaa lomalle mukaan kaikki ihanimmat vaatteensa, kenkänsä ja käsilaukkunsa, ja näyttää suuren maailman naiselta. Ja juuri tässä piilee ongelma. Useimmilla meistä ei valitettavasti ole niin konsistentti vaatemaku, että vaatekaapin kaikki vaatteet sopisivat yhteen kaikkien kanssa.

Kuitenkin on olemassa jotain, mitä en pakkaa ikinä mukaan. En ota niitä mukaan edes kaupunkilomalle, jossa kävellään kolme päivää aamusta iltaan. Raja mukavuuden ja tyylikkyyden välillä menee lenkkareissa, ja sitä rajaa ei vain pysty ylittämään. Ja en nyt todellakaan puhu mistään tyylikkäistä citylenkkareista, vaan ihan niistä perinteisistä urheilulenkkareista. Mieluummin liimaan jalat täyteen rakkolaastareita, kuin näytän amerikkalaiselta/suomalaiselta lenkkarituristilta, joka yhdistää lenkkarit ennakkoluulottomasti ihan mihin vaan,  ja käyskentelee unikkokassinsa kanssa Louvren käytävillä. Olen kyllä monesti pakannut mukaan treenilenkkarit hotellin kuntosalia varten, mutta se kuntoilu on käytännössä tapahtunut ajatuksen tasolla.

Matkagarderooppiin liittyvä ongelmakenttä onkin varsin laaja ja monivivahteinen, mutta tyylikonsulentti ei haasteita pelkää. Siksi ajattelinkin antaa seuraavassa tekstissäni joitakin käytännönvinkkejä matkagarderoopin kokoamiseeen. Kuulumisiin. 

3 kommenttia . Avainsanat: Lomapuvusto, matkapuvusto, matkagarderoopi, toimiva, tyylikäs, konsistentti, vaatemaku, matkalaukku, lenkkarit, unikkokassi, lenkkarituristi, käytännön vinkki, etelänloma

Kokemuksia Kiinasta

Torstai 16.1.2014 klo 21:54 - Tyylikonsulentti

Kun jo sivusin edellisessä kirjoituksessa Kiinaa, niin jatkan vielä sanasen aiheesta, tämä aihe kun herättää myös tyylikonsulentissa suuria tunteita. 

Olen tutustunut moniin tuotantolaitoksiin Etelä-Kiinassa, ja olen nähnyt hyviä, länsimaiset standardit ja määräykset täyttäviä tehtaita, joihin voi tehdä pistotarkastuksen milloin vaan, ja mitään ikävää tuskin löytyy. Tosin en ole aivan varma, kestääkö niidenkään tehtaiden ympäristösertifikaattien noudattaminen kovin tarkkaa tutkiskelua. Olen nähnyt myös kurjempia paikkoja, yleensä pienehköjä tehtaita,  joissa on taatusti löyty laimin ainakin työturvallisuus, ja varmaan vähän muutakin. Lapsia en ole nähnyt missään tehtaassa, ikinä. Mutta voin kyllä helposti uskoa, että Kiinasta löytyy niitä kurjia nyrkkipajoja, joissa pientä ihmistä riistetään. Olematon valvonta houkuttaa laittomuuksiin, ja jos käry käy, niin tuotannon ja koneet voi helposti siirtää yön aikana uuteen paikkaan, ja tuotantoon ei tule edes katkoa.

Suurimmassa osassa vierailemistani tehtaista kaikki näytti suomalaisesta näkökulmasta aika normaalille. Työkulttuuri on Kiinassa luonnnollisesti aika erilainen kuin meillä suomessa, ja me demokraattisen hyvinvointivaltion onnekkaat kasvatit monesti unohdamme, että aika harvoissa maissa on samanlaiset työolot kuin meillä. Kiinalainen työtoverini ei voinut uskoa korviaan, kun kerroin meidän viisipäiväisestä työviikosta, 7,5 tunnin työpäivistä ja neljän viikon palkallisesta kesälomasta, äitiyslomasta puhumattakaan.

Ja kyllä. Minustakin olisi hienoa, jos suomessa olisi vielä laadukasta, ammattitaitoista ja ennen kaikkea kilpailukykyistä vaatetuotantoa, sillä hinta on se, joka nämä asiat ratkaisee. Siinä ei juhlavat puheet kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukemisesta auta. Ja kyllä, ennen suomessa tehtiin todella laadukkaita vaatteita, mikä johtui sekä laadukkaista kankaista, että ammattitaitoisista tekijöistä. Suomalaisen ompelijan bruttopalkka on nyt noin 1600 euroa, ja silti suomessa on aika lailla mahdotonta tuottaa kilpailukykyisillä hinnoilla vaatteita, koska kukaan ei halua maksaa mistään mitään. Siksi jotkut suomalaisuudella ratsastavat vaate- ja tekstiiliyritykset harrastavat sinivalkopesua, eli antavat asiakkaan markkinoinnin keinoin ymmärtää, että tuote on edelleen tuotettu suomessa, vaikka todellinen valmistusmaa voi olla toisella puolella maapalloa. Ja vaikka tuotelapussa lukee ”Tehty Suomessa”, niin harvassa ovat ne yritykset, jotka tekevät tuotteensa alusta loppuun suomessa suomalaisista materiaaleista. Kotimaisuutta kun on niin helppo kiertää esimerkiksi viimeistelemällä tuote suomessa, varsinainen tuotanto voi sitten olla missä vain. Eräät tunnetut farkkumerkit valmistavat farkkunsa Aasiassa, mutta kierrättävät ne Italian kautta viimeisteltävänä, jolloin farkuissa lukee Made in Italy. Että näin meitä huijataan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Länsimainen, vaatetehdas, vaatetuotanto, standardit, Etelä-Kiina, Kiina, Aasia, lapistyövoima, riisto, nyrkkipaja, työkulttuuri, tehty suomessa, kotimainen, laadukas, sinivalkopesu, kilpailukyky, viimeistely, Made in Finland

Suomi vs Kiina

Lauantai 11.1.2014 klo 22:52 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti ilahtui suuresti kuluneen viikon torstaina lukiessaan Helsingin Sanomia. Silmiini osui koko aukeaman artikkeli otsikolla ”Parempaa laatua, kiitos!”, missä käsiteltiin vaatteiden laatua ja materiaaleja. Jutussa myös kysyttiin, ovatko kotimaiset vaatteet laadukkaampia kuin ulkomaiset? Tyylikonsulentille tuli pakottava tarve avautua aiheesta laatu ja kotimaisuus.

Vaate on juuri niin laadukas, kuin siinä käytetyt materiaalit ja osat ovat, unohtamatta tietenkään ompelijoiden ammattitaitoa. Vaatteiden valmistuksessa käytettävät koneet ovat melko samanlaisia kaikkialla, mutta koneen käyttäjien pätevyydessä on melkoisia eroja hyvissä ja huonoissa vaatetehtaissa. Kotimaisen vaateteollisuuden näivettymisen myötä suomesta on jo kadonnut vaatetuotannossa tarvittavaa erityisosaamista, jota tarvitaan esimerkiksi farkkujen valmistamiseen ja pesemiseen. Näivettyminen näkyy myös materiaalien ja tarvikkeiden saatavuudessa, ja vaatteeseen liittyviä erikoisempia toiveita on aika mahdotonta toteuttaa suomessa. Kiinassa taas massatuotanto on luonut synergia-edun, ja siellä on tietyn tuotteen tai tuoteryhmän ympärille syntyneitä kaupunkeja, joissa tuotetaan kaikkea, mitä tuotteen, vaikkapa rintaliivien, valmistuksessa tarvitaan. Massatuotanto luo myös osaamista ja ammattitaitoa, ja ammattitaitoisille ompelijoille maksetaan paremmin, Kiinassakin.

Väitän, että Kiinasta on mahdollista saada yhtä laadukasta tai jopa laadukkaampaa tehdastuotettua tavaraa kuin Suomesta. Ja jos suomalaisen vaatefirman materiaalit tulevat Aasiasta, en todellakaan usko, että lopputulos on silloin yhtään sen parempi, kuin että jos vaate olisi ommeltu kokonaan jossain keskitasoisessa kiinalaisessa ompelimossa. Myös kalliit, laadukkaiksi mielletyt huippumerkit valmistavat tuotteitaan Kiinassa, ja vieläpä ihan samoissa tehtaissa kuin ne halpamerkitkin. Tosin huippumerkkien vaatteissa käytetty materiaali voi olla aika paljon laadukkaampaa ja tietenkin myös kalliimpaa kuin halvempien merkkien. 

Toisin kun suomessa yleisesti ajatellaan, Kiina ei ole enää halpa valmistusmaa. Halvimmista halvin tuotanto lieveilmiöineen on jo siirtynyt vaurastuvasta Kiinasta köyhempiin Aasian maihin, ja siksi monissa halpaketjujen vaatteissa lukee Made in Bangladesh tai Kambodza. 

Ja lopuksi sananen kotimaisuudesta. Edellisessä työpaikassani vaatteiden tuotanto tapahtui pääosin Kiinassa, ja sain tästä todella usein palautetta potentiaalisilta asiakkailta. Yleisin kommentti oli, että ostaisin kyllä yrityksenne tuotteita, mikäli ne tehtäisiin suomessa. Yleensä purin kieltäni ja olin hiljaa, mutta sisäisesti kiljuin. Miksi, siis miksi vaatteet pitää ommella suomessa, mutta kaiken muun voi ja saa tuoda Kiinasta?! Esimerkiksi Nokian puhelimet tehtiin pääosin Aasiassa, mutta silti suomalaiset ostelivat Nokian puhelimia tyytyväisinä rintaa röyhistäen, että tässä sitä tuetaan kotimaista firmaa. Ja kuinka moni muistaa viime keväisen kohun työntekijöiden itsemurha-aallosta Foxconnin tehtailla Kiinassa? Samassa Foxconnin tehtaassa valmistettiin myös edellä mainitun suomalaisen matkapuhelinyhtiön tuotteita Applen ja HP:n tuotteiden rinnalla. Ja kauppa vaan käy, ketään ei tunnu kiinnostavan eettisesti valmistetut Ipadit ja älypuhelimet. Mutta vaatteet. Ne pitää tehdä suomessa.

Kommentoikaa ihmeessä!

4 kommenttia . Avainsanat: Vaate, laatu, Helsingin Sanomat, Kiina, Aasia, tuotanto, kotimaisuus, suomalaisuus, vaateteollisuus, materiaalit, massatuotanto, synergia, näivettyminen, ompelija, vaatetehdas, tekstiili, osaaminen, Nokia, Foxconn

Uusi vuosi, uudet nahkahousut

Tiistai 7.1.2014 klo 17:59 - Tyylikonsulentti

Vuosi vaihtui taas uuteen ja elämme jälleen aikoja, kun joka toisessa naisten lehdessä kerrotaan vinkkejä alennusmyynteihin. Muutamaan riviin tiivistettynä niissä jutuissa kerrotaan, että osta alesta klassisia, laadukkaita ja ajattomia vaatteita, joita et raskisi ostaa normaalihintaisena, eli vaikkapa päällystakkeja, neuleita ja laadukkaita kenkiä. Tai osta jotain todella muodikasta, koska nopeasti ohimenevistä muotihassutuksista ei kannata maksaa hirmuisia summia. Kuten esimerkiksi hassuista peplumeista. Ihan relevantteja vinkkejä, jotka mielelläni allekirjoitan. Itse yleensä isken kauppoihin alen loppuhuipennuksen aikaan, ja etsin jotain aivan mahtavaa aivan mahtavan halvalla. Viimeksi pongasin alesta ennen joulua kultaiset pillifarkut vaatimattomalla 85 % alennuksella, joissa sitten säihkyin joulun pyhät. Voin kertoa, että näyttivät aika päräyttäviltä pitkän kermanvärisen satiinipaidan ja mustien niittikorkkareiden kanssa.

Mutta vinkkinä alennusmyynteihin teille, jotka haluatte ratsastaa tyylin huipulla muodikkaasti. Ostakaa nahkaa. Nahka on ollut maailmalla kuuma juttu jo muutaman vuoden. Tänä talvena sitä on näkynyt suomalaisissakin vaatekaupoissa, mutta varsinaista läpimurtoa ei ole vielä tullut. Tyylikonsultti ennustaa, että nahkaa näkyy ensi talvena suomessa enemmän, ja kauppoihin tulee nahkatakkien lisäksi enemmän myös nahasta tehtyjä mekkoja, hameita ja housuja.

Itse olen himoinnut syksystä asti mustia tai tummanharmaita nahkajegginssejä tai nahkaisia pillihousuja, mutta ei ole vielä tärpännyt. Olen kyllä törmännyt ihaniin nahkanousuihin, mutta suurin koko on yleensä 42, ja se on harmillisesti (ainakin) yhden numeron liian pieni. Ja suurimmaksi osaksi myynnissä on vain tekonahkaa, joka on uskomattoman epämiellyttävä materiaali päällä. Jos et ole sitä kokeillut, niin jätä kokeilematta. Tai pistä päälle jätesäkki, se tuntuu hieman samalta. NYDJ:n nettikaupassa osui kuitenkin silmään kivat mustat jegginsit, joiden etukappaleet ovat tekonahkaa ja takakappaleet jotain neulosta. Jouduin tekemään todella lujasti töitä, siis mentaalisesti, etten olisi sortunut tilaamaan niitä. Selittelin itselleni, että eiväthän ne ole kuin puoliksi muovia. Ja kun niissä on korkea vyötärökin, joka taas olisi varsin imarteleva vatsamakkaroiden kannalta. Odottelen edelleen että ne myydään loppuun, ja taisteluni itseni kanssa päättyy, tällä erää.

Muistutan vielä näin alehuumassa, että kaikki fiksut aikuiset naiset ymmärtävät, että mitään ei kannata ostaa vain siksi, että se on muotia tai koska se on alessa. Ei edes nahkaa. Jos nahka kuitenkin kiinnostaa, mutta tuntuu jotenkin liian villiltä tai uskaliaalta, niin kannattaa katsella kaupoista muuta kuin mustaa nahkaa. Esimerkiksi pehmeän ruskeat ja harmaat sävyt ovat kauniita, tai supermuodikas tummansininen, eivätkä nuo värit huuda niin suureen ääneen ”olen nahkaa, olen nahkaa”. Ja koska aito nahka on kallista, kannattaa investoida todella selkeälinjaisiin ja yksinkertaisiin nahkavaatteisiin. Niitä nimittäin voi pitää sittenkin, kun suurin nahkahuuma on ohi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alennusmyynnit, ale, nahka, vinkki, naistenlehdet, laadukas, ajaton, peplum, loppuhuipennus, kulta, kultafarkut, tyylikäs, nahkahousut, nahkamekko, nahkahame, nahkatakki, nahkalegginsit, nahkajegginsit, muoti, 2014