Rakkaudesta tyyliin

Tyylikonsulentti on helsinkiläinen vaatesuunnittelija, tyylikonsulentti ja personal shopper, joka rakastaa tyyliä, vaatteita ja kaikenmaailman muoti-ilmiöitä.

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

Angora ahdistaaAnja Itkonen  11.9.2014 20:28
Vaatevallakumoukseen!Tyylikonsulentti  6.5.2014 10:39
Vaatevallakumoukseen!Martta  4.5.2014 19:14
MaksimuotiaTyylikonsulentti  22.4.2014 10:16
MaksimuotiaSatu  20.4.2014 21:13

Ota yhteyttä

rakkaudestatyyliin@
gmail.com

Elämä yllättää!

Sunnuntai 29.12.2013 klo 23:04 - Tyylikonsulentti

Kun tuossa jokunen viikko sitten kirjoitin akryylistä ja tekokuitujen ylivallasta vaatemarkkinoilla, niin joskus elämä yllättää. Bongasin juuri ennen joulua H&M:n nettikaupasta Premium Quality –malliston, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Tosin kiireisellä ja väsyneellä äiti-ihmisellä on kyllä aukkoja sivistyksessä huomattavasti merkittävimmissäkin asioissa kuin H&M:n valikoimassa. Mutta selailin mallistoa netissä, ja siihen kuuluu klassisen näköisiä kashmir -neuleita ja -huiveja, silkki- ja puuvillapaitoja, nahkavaatteita ja -vöitä ja muita luonnonkuiduista tehtyjä tuotteita.

Sen verran tyylikonsulenttia kiinnosti epätavanomainen yhtälö H&M - luonnonkuidut – kohtuullinen hinta, että piti lähteä paikan päälle myymälään tarkastamaan, miltä nämä Premium Quality –vaatteet luonnossa näyttävät. Hyvältä näyttivät, siis ne, mitä sieltä myymälästä löysin. Yritin tehdä täsmäiskun vain näihin premium –vaatteisiin, ja marssin ensimmäiseksi Kämpin H&M:n pääkassoille kysymään, että mistä päin löytäisin näitä Premium Quality –neuleita. Kassaneidit ilmoittivat, että ei sellaisia ole heille tullutkaan. Ihmettelin siinä, että tämähän on varsin erikoista, kun joulu on jo ihan ovella, ja kyseiset vaatteet olivat joulukuvastossakin. Toinen kassaneiti myönteli, että onhan se ikävää, kun kuvastossa mainostetaan, eikä tuotteita kuitenkaan pääse ostamaan. Kyselin sitten, että milloinkahan neuleita mahtaisi tulla, ja toinen kassaneideistä vastasi, että sitä on aivan mahdotonta sanoa, että voi olla, ettei tule ollenkaan, että tuotteet ovat myynnissä vain nettikaupassa. Mikä pettymys.

Kiertelin kuitenkin myymälässä hetken katsastamassa vallitsevia trendejä, ja olin jo lähdössä, kun katse osui rekkiin aivan pääkassojen vieressä. Puuvillakashmir –neuleita, ja kolmessa eri värissä! Ilmiselvä merkki taivaasta! Oli siis pakko ostaa vaaleanharmaa puuvillakashmir -neulepusero, vaikka tuo palvelun taso hieman kaivelikin. Mutta neule oli juuri sitä mitä olen jo pitkään etsinyt rähjäisten boyfriend -farkkujen kaveriksi; rento mutta klassisen näköinen kevyt neule, joka on mukava päällä, ja kestää konepesun. Samassa rekissä roikkui myös yksinäinen 100% kashmir-neule, eli ehkä niitäkin oli jossain rekillinen, ken tietää? Ei ainakaan myyjä.

Halpaketjut ovat monessa asiassa suunnannäyttäjiä, ja jos H&M:lle on tullut myyntiin premium -laatua, niin toivoa laadusta on. Useimmilla meistä on varaa ostaa vaatteita, mutta kaikilla ei ole varaa ostaa luksusta. Ja luonnonkuidut ovat luksusta.

Hyvää ja luksuksellista vuoden vaihdetta!

6 kommenttia . Avainsanat: Premium -laatu, Premium Quality, mallisto, vaate, H&M, puuvilla, kashmir, silkki, nahka, luksus, laatu

Vaatelahjoja

Lauantai 21.12.2013 klo 21:10 - Tyylikonsulentti

Kolme yötä jouluun on, ja Tyylikonsulentti haluaisi sanoa vielä pari sanaa vaatelahjoista, etenkin niille viime hetken ihmisille, jotka eivät ole vielä siirtyneet ajatuksista tekoihin lahjarintamalla.

Vaatelahjathan ovat helppoja, periaatteessa. Etenkin vaatekauppoja vierastavalle suomalaiselle perusmiehelle on aika helppoa ostaa joku vaate. Kiva ja neutraali neulepaita tuskin menee ikinä vikaan, ja saaja on erityisen kiitollinen siitä, ettei joudu itse menemään vaatekauppaan. Mutta jos lahjan saajalla on vahva oma tyyli, tai edes jonkinlainen näkemys siitä miltä hän haluaa näyttää, niin vaatelahja-asia onkin huomattavasti monimutkaisempi.

Useimmat lahjan antajat toivovat, että lahjan saaja ilahtuisi ja lahja olisi mieluinen. Mutta silloin täytyy ymmärtää, ja ennen kaikkea hyväksyä lähtötilanne. Todellakin tiedän, että olisi niin mukava ostaa lahja sillä perusteella, miltä lahjan saajan toivoisi näyttävän. Ja tähän kai se joulun ajan alusvaatemainontakin perustuu. Mutta haluaako keski-ikäinen aviomies näyttää helsinkiläiseltä hipsteriltä, tai haluaako mustaan pukeutuva goottiteini käyttää mintunvihreää neulepaitaa? Jos ostaa vaatelahjan sen perusteella miltä itse haluaisi lahjan saajan näyttävän, ei kannata itkeä ja soimata lahjan saajaa siitä, että se kallis vaaleanpunainen villaslipoveri makaa vielä kolmenkin vuoden päästä kaapissa käyttämättömänä.

Itse pyrin vaatelahjoja ostaessani aina hankkimaan jotain erityistä. Siis jotain mitä lahjan saaja ei ikinä itse ostaisi. Perusinsinööri mieheni on esimerkiksi saanut lahjaksi yleellisen silkki-villahuivin, suomalaisen Design –merkin lippahatun, laadukkaita ja supertyylikkäitä neuleita ja klassisen (ja kalliin) vyön. Viimeksi ostin pienen nahkalaukun, johon saa tyylikkäästi sullottua kaiken työmatkoilla palavereissa tarvittavan pikkusälän, kuten kynät, käyntikortit ja laturit. Oli muuten todella vaikea löytää tuollaista clutch –tyyppistä miehekästä laukkua suomesta, on kaiketi liian moderni tuote meidän miehille. Mutta kyllähän se laukku sitten viimein löytyi, ja vielä alehyllyltä. Eli siis todellakin liian moderni tuote. Mutta jääkäämme näihin kuviin ja näihin tunnelmiin mies -clutchista, Tyylikonsulentti palaa asiaan joulun jälkeen. Tyylikästä ja Ihanaa Joulua kaikille!

PS: Vaikka vaatelahjaa hankkiessa täytyykin hyväksyä lähtötilanne, niin askel ja lahja kerrallaan tyyliä on hienovaraisesti mahdollista muuttaa haluttuun suuntaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaatelahja, suomalainen, perusmies, suomalainen mies, lahja, joululahja, mieluinen, oma tyyli, lähtötilanne, näkemys, tyylikäs, spesiaali, clutch

Kirottu akryyli!

Lauantai 14.12.2013 klo 20:33 - Tyylikonsulentti

Olen metsästänyt lyhyttä, väljää ja ohutta villapaitaa jo kuukausia. Ja senhän luulisi olevan helppoa, koska kaupat ovat syksyisin täynnä neulepaitoja. Mutta ei ole helppoa ei. Ihan sama, onko kyseessä 20 euron vai 200 euron neule, niin molemmat ovat todennäköisesti 100% akryyliä. Tai jos ne eivät ole kokonaan akryyliä (eli muovia), niin sitten ne ovat jotain sekoitusta, jossa ainakin puolet on akryylia, ja loput esimerkiksi nailonia (muovia sekin), viskoosia ja angoraa. Ainoa oikea luonnonkuitu näistä on angora, ja taisin tehdä kantani angoraa kohtaan varsin selväksi kirjoituksessa ”Angora ahdistaa”. Viskoosi taas on selluloosasta valmistettu teollinen luonnonkuitu eli muuntokuitu. Osa viskoosista on hyvää ja laadukasta, osa taas aivan järkyttävää kuraa. Ja monesti tällaisissa sekoiteneuleissa käytetty viskoosi on juuri sitä kuraa, joka nöyhtääntyy tiskirätin näköiseksi muutaman käyttökerran jälkeen. Osa viskooseista on niin luokatonta tavaraa, että vaate näyttää jo kaupan rekissä roskiin heitettävältä tiskirätiltä. Olette ehkä nähneetkin näitä, ainakin ale-rekeissä.

Mutta mistä tämä akryylin ylivalta kertoo? No sehän kertoo siitä, että ihmiset eivät enää ymmärrä laadusta yhtään mitään. Että jotkut todella ovat valmiita maksamaan 200 euroa tai enemmänkin muovista tehdystä neuleesta. Ostin kuusi vuotta sitten Zarasta villasilkkineuletakin, jonka hinta oli noin 60 euroa, ja joka on kuuden vuoden kovan käytön jälkeen edelleen lähes priimakunnossa. Tosin hihansuut alkavat pikku hiljaa hapertua kovan kulutuksen takia, mutta se on jo ihan luonnollista. Kuinka moni akryylisekoiteneule näyttää hyvältä kuuden vuoden jälkeen? Siis jos sitä akryylineuletta käytetään paljon? Tai kuinka moni 30 euron akryylineule ylipäätään on käytössä kuuden vuoden jälkeen? Niinpä. 

Miksi sitä akryylia sitten on kaupat pullollaan? Voin alan ammattilaisena kertoa, että ei ainakaan sen takia, että akryyli olisi jotenkin erityisen hyvä materiaali. Erityiseksi sen tekee hinta. Akryyli on halpaa, ja halpa vaate myy. Eräs vaatemyyjä yritti tässä taannoin myydä allekirjoittaneelle akryylineuletta. Akryyli on kuulemma kehittynyt paremmaksi. Höpön höpö. Se on edelleen muovia. Ja se 200 euron hinta ei todellakaan tee siitä yhtään sen laadukkaampaa.

Pidin siipalleni suhteemme alkuaikoina oppitunnin materiaaleista, ja todistettavasti mieskin, jopa insinööri, voi oppia ymmärtämään luonnonkuitujen ja tekokuitujen eron. Mieheni on liittynyt siihen pieneen, kriittiseen ja laatua arvostavaan joukkoon, joka kivan vaatteen nähdessään ensimmäisenä tarkistaa materiaalilapun, ja monesti sen jälkeen jatkaa matkaa tyhjin käsin. Kyllä niihin materiaalilappuihin kannattaa siis silmäys luoda ennen kassalle kävelemistä, varsinkin jos etsii pitkäikäistä ystävää. Sitten kun se kaikin puolin oikea osuu kohdalle, niin voi sitä onnenpäivää!

2 kommenttia . Avainsanat: Akryyli, tekokuitu, luonnonkuitu, muovi, villa, silkki, muuntokuitu, selluloosa, viskoosi, angora, nylon, laatu, laadukas, neulepaita, villapaita, akryylineule, villasekoite, materiaalilappu

Jälkipuinnit

Maanantai 9.12.2013 klo 23:02 - Tyylikonsulentti

Juhlat on nyt juhlittu, ja vähän jäi sellainen plaah -olo näistä kemuista. Osa vieraista oli kyllä kiitettävästi panostanut asuihinsa, mutta kimaltelevien iltapukujen rinnalla virallisen pukeutumiskoodin täyttävät perusmekot ja jakkupuvut näyttivätkin sitten vieläkin arkisemmilta. Suomen hienoin ja seuratuin juhla, ja ihan tosiaanko ei keksitä muuta puettavaa kuin jakkupuku tai ankea kotelomekko? Hukkaan heitetty tilaisuus, sanoo tyylikonsulentti.

Empiirisen tutkimukseni mukaan suurin osa naisista pukeutuu (ja myös sisustaa) semikivasti. Valitaan kultainen keskitie, ja vältetään riskejä. Että jos joku ei vaikka tykkää. Päräyttävä puku tosiaan vaatii itsevarmuutta ja asennetta, siksi yksi suosikkini itsenäisyyspäivän vastaanotolla oli Elina Kiikko mustassa nahkamekossaan. Nahka on nyt supertrendikästä, ja Kiikon yksinkertainen mekko, näyttävä kultavyö ja yksinkertaiset asusteet osoittivat, että aikuinen nainen voi pukeutua nahkaan ilman että näyttää naurettavalta tai halvalta. Kiikon onnistuneen tyylin salaisuus on yksinkertaisessa ja peittävässä mekkomallissa ja materiaalina käytetyssä mattapintaisessa nahassa. Nahkamekko yllään ei todellakaan kannata miettiä, että mitähän se naapurin Ritva tästä nyt ajattelee, eli pointsit Ellulle rohkeudestakin!

Toinen tyylikonsulentin suosikki oli Minka Björck upeassa vanhanajan Hollywood -glamouria henkivässä mustassa iltapuvussaan. Näyttävästi hopealla kirjailtu iltapuku, minimalistiset asusteet, viehkeä kampaus ja klassinen meikki sopivat yhteen täydellisesti, ja säteilevä Minka olisi voinut astella vaikka Oscar –gaalan punaista mattoa pitkin söpön vauvamasunsa kanssa. Yksinkertaista, mutta näyttävää ja kaunista.

Klassinen moka juhlapukeutumisessa on yliyrittäminen, josta kirjoitinkin jo “Torttua tortun päälle” –tekstissä. Minka ja Elina olisivat molemmat voineet helposti pilata kauniit pukunsa yliyrittämisellä. Elina luotti siihen, että nahka on se juttu,  ja uskalsi valita nahkamekon kaveriksi tarpeeksi yksinkertaiset kengät ja laukun. Tyylikäs pukeutuminen vaatii yleensä vaihtelevissa määrin vaivannäköä ja juoksentelua kaupoissa, esimerkiksi etsimässä täydellistä kultaista vyötä. Toisille meistä se käy harrastuksesta, toisille työstä. En tiedä Elinan ja Minkan harrastuksista, mutta onnistuneiden kokonaisuuksien eteen oli taatusti nähty vaivaa. Oliko kokonaisuuden takana taitava stylisti vai vieras itse, ken tietää, mutta lopputulos oli onnistunut.

Superyllätyssektorilla mainitsen vielä Jaana Pelkosen, joka osoitti, että yleisvaikutelma voi olla hyvinkin tyylikäs, vaikka pääntie olisikin auki melkein napaan asti. Kaikki kirjaimellisesti riippuu puvun kantajasta. Joku toinenkin näytti juhlissa anteliaasti kookkaampaa rintavarustustaan hieman anteliaamman pääntien kanssa, ja lopputulos oli ehkä hieman erilainen kuin Jaanalla. Että sen avoimemman pääntien kanssa saa olla aika tarkkana, siis jos ei halua näyttää tyrkyltä tai lumpulta.

Mikähän siinä on, että ihmiset ostavat hyvinkin helposti ulkopuolista apua tietokone-ongelmiin, niskajumitukseen tai kotitöihin, mutta eivät pukeutumiseen? Ei kaikkea tarvitse osata itse. Pieni pukeutumiskonsultaatio ammattilaiselta säästäisi hermojen lisäksi todennäköisesti myös aikaa ja rahaa. Ja toiseksi; miksi pelätä niin paljon sitä mitä muut ajattelevat? Jos joku ei tykkää asustasi, niin tuskin hän tulee sitä sinulle kertomaan.

4 kommenttia . Avainsanat: Itsenäisyyspäivän vastaanotto, Tampere-talo, nahkamekko, Elina Kiikko, Minka Björck, glamour, Hollywood, iltapuku, Jaana Pelkonen, antelias pääntie, halpa, mauton, pukeutuminen, tyrkky, aikuinen nainen, 2013, tyyli, nahka, nahkavaate, itsevarmuus, rohkeus

Itsenäisyyspäivää odotellessa

Torstai 5.12.2013 klo 22:34 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti tajusi vasta tänään, että huomenna on SE päivä. Onnea Tampere, ja pahoittelut vielä siitä, ettei mustamakkara päässyt mukaan juhlahumuun.

Monet meistä naisista nauttivat suuresti pukujen arvostelusta ja muista itsenäisyyspäivän juhlaan liittyvistä spekuloinneista, ja tyylikonsulentti myöntää kuuluvansa tähän joukkoon. Nautin linnan juhlista jopa niin paljon, että ollessani joskus näihin aikoihin vierailla mailla, vanhempani olivat ajattelevaisesti pyytämättä ja yllättäen nauhoittaneet juhlalähetyksen vaatesuunnittelijatyttärelleen. Se oli siis aikaa ennen digibokseja, internettiä ja Euroopan yhteisvaluuttaa. 

Tänä vuonna on luvassa erityisen kiinnostava lähetys, kun pukukoodi on juhlapaikan vaihdoksen myötä muuttunut. Vähemmän iltapukuja, enemmän cocktail –asuja. Pistän siis jo tänään peukut pystyyn ja sormet ristiin, ettei Tampere-talossa huomenna nähtäisi niin paljon rumasta taftista tehtyjä pukuja. Suomalaisten naisten mieltymyksiä voi vain ihmetellä. Maailma on täynnä kauniita materiaaleja, niin miksi siis valita iltapukukankaaksi juuri se jäykkä, superkiiltävä ja yleisfiilikseltään halvan näköinen tafti? Tai miksi ostaa vaatekaupasta kaikkien kauniiden mekkojen joukosta se jäykkä, superkiiltävä ja yleisfiilikseltään halvan näköinen taftimekko? Ja kun olemassa tosiaan on myös kaunista, pehmeästi kiiltelevää taftia, ja siitä tehtyjä kauniita taftimekkoja. Tosin harvemmin niitä on linnan juhlissa nähty.

Materiaalin lisäksi taftimekoissa menee monesti vikaan myös malli. Taftista ei kannata tehdä yksinkertaista mekkoa. Vähän liian usein näkee yksinkertaisia pitkiä tai lyhyitä taftimekkoja, joiden suorat saumat ryppyilevät ikävästi. Ei kovin tyylikästä, eikä kovin taidokastakaan. Viimeistään ne rypyttävät saumat luovat sen halpahalli –fiiliksen. Taftista kannattaisi tehdä veistoksellisia, runsaasti rypytettyjä ja poimutettuja pukuja, silloin materiaali pääsisi oikeuksiinsa.  Taftista valmistetun upean iltapuvun salaisuus on pukumallin ja materiaalin tyylikäs yhdistäminen. Ja sen oikean mallin ja oikean materiaalin yhdistäminen ei selvästikään ole niin helppoa kuin luulisi.

Mutta huomenna nähdään onko Tampere taftia tulvillaan. Kanssani kisakatsomossa lähetystä seuraamassa on toinenkin vaatesuunnittelija, eli luvassa on ammattilaisten tuplahuvitus! Sekä tyylikkät pukeutujat että  istuvuusongelmat saavat ansaitsemansa huomion ja perusteellisen analysoinnin. Pitää vaan lukita lapsikatras toiseen huoneeseen ja laittaa aviomiehet vartioimaan ovea Tekniikan Maailmojen kanssa, niin mammat saavat nautiskella rauhassa.

Rattoisaa itsenäisyyspäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Linnan juhlat, 2013, Tampere-talo, puvut, iltapuvut, Itsenäisyyspäivä 2013, itsenäisyyspäivän vastaanotto, tafti, taftipuku, taftimekko, iltapuku, cocktail -puku, tyyli, malli, pukumalli, materiaali, juhlamuoti