Rakkaudesta tyyliin

Tyylikonsulentti on helsinkiläinen vaatesuunnittelija, tyylikonsulentti ja personal shopper, joka rakastaa tyyliä, vaatteita ja kaikenmaailman muoti-ilmiöitä.

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

Angora ahdistaaAnja Itkonen  11.9.2014 20:28
Vaatevallakumoukseen!Tyylikonsulentti  6.5.2014 10:39
Vaatevallakumoukseen!Martta  4.5.2014 19:14
MaksimuotiaTyylikonsulentti  22.4.2014 10:16
MaksimuotiaSatu  20.4.2014 21:13

Ota yhteyttä

rakkaudestatyyliin@
gmail.com

Niin se silmä tottuu...

Maanantai 9.3.2015 klo 17:10 - Tyylikonsulentti

Näin muutama vuosi sitten työmatkoillani kiinalaisissa tavarataloissa hyllykaupalla tasaisen paksupohjaisia kenkiä. En lämmennyt silloin ollenkaan tälle oudon pökkelöiselle läskipohjakenkämuodille, mutta kuinkas ollakaan, tilasin juuri netistä läskipohjaiset sandaalit kesäksi.

Mikähän on se sisäinen mekanismi, joka saa silmän ensin tottumaan ja sitten jopa pitämään kaikista oudoista jutuista? Todistettavasti tämä sama outojen juttujen omaksumismekanismi löytyy kaikilta, vai mitä muuta voi päätellä napapaitojen, neon-värien ja vyölaukkujen uudesta tulemisesta? Itse maltan tuskin odottaa salihousujen uutta tulemista. Edellisellä kerralla en jotenkin päässyt trendiin mukaan, mutta kenties tällä kerralla löydän salihousujen ruman kauneuden.

Mutta vielä niistä paksupohjaisista sandaaleista. En voi kehua olleeni tässä mitenkään erityisen nopea omaksuja. Kävin viime viikolla Sotkamossa Kenkäkauppa Saastamoisessa. Sotkamolaista yritysmaailmaa tuntemattomille on pakko kertoa, että kyseessä on a i v a n mieletön vanhanajan kenkäkauppa, jossa on tavaraa kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Mutta katselin siis Kenkäkauppa Saastamoisessa kevätloskia varten siedettävän näköisiä goretex -kenkiä, ja kuuntelin, kun kenkämyyjä kertoi paikalliselle hieman iäkkäämmälle asiakkaalle tulevasta kenkämuodista; "nyt on tulossa muotiin semmoiset paksupohjaiset kengät, siis tämmöiset kunnon läskipohjat..." Uskaltaisikohan tästä päätellä, että tänä keväänä nähdään suomenmaan kaupoissa läskipohjia runsain mitoin..?

laskipohjat2.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Läskipohjat, paksupohjaiset sandaalit, Kenkäkauppa Saastamoinen, Sotkamo, kesä 2015, nopea omaksuja, läskärit, creepersit

Täydellinen joululahja vaimolle tai äidille!

Perjantai 12.12.2014 klo 12:06 - Tyylikonsulentti

Kuten tarkkasilmäisimmät huomasivat, tyylikonsulentti on tullut vaatekaapista ulos ja alkanut tarjota tyylikkyyteen liittyviä kaupallisia palveluita kanssasisarille. Siispä nyt tulee kaupallinen tiedotus viimehetken joululahjaa etsiville miehille:

Mies. Joudutko kuuntelemaan päivittäin miten läheisesi vaatteita pursuavasta vaatekaapista ei löydy ikinä mitään päällepantavaa? Ei hätää! Tyylikonsulentilla on sinulle täydellinen ratkaisu, joka samalla ratkaisee joululahjapulman. Osta vaimollesi, äidillesi tai jollekulle muulle läheisellesi joululahjaksi vaatekaappikonsultaatio.

Joulutarjouksena 4 tunnin vaatekaappikonsultaation saa 3 tunnin hinnalla, hinta siis vain 120 euroa (sis. alv). Konsultaation aikana siivoamme läheisesi vaatekaapin, ja kartoitamme, mitä kannattaa säilyttää ja mitä heittää pois, ja millä vaatekappaleilla vaatekaappia kenties kannattaisi seuraavaksi täydentää. Siivoamisen aikana Tyylikonsulentti luonnollisesti myös antaa vinkkejä ja neuvoja pukeutumiseen. Lisäksi Tyylikonsulentti voi koota ja valokuvat asiakkaan vaatekaapin sisällöstä asukokonaisuuksia eri tilanteisiin. Täydellinen joululahja lähes jokaiselle naiselle!

Vai vihaatko ostoksilla käyntiä puolisosi kanssa? Ja makutuomarin epäkiitollista virkaa? Osta vaimollesi ammattilainen ostoskaveriksi muutamaksi tunniksi niin pääset itse helpommalla. Tyylikonsulentti tarjoaa palveluitaan pääasiassa Helsingissä, mutta sopimuksen mukaan myös muualla pääkaupunkiseudulla.

Tyylikonsulentin tuntihinta kaikille palveluille on 40 euroa (sis. alv). Lisäksi tulevat mahdolliset matkakulut ja muut kulut.

Tyylikonsulentti toimittaa lahjakortin 23.12.2014 saakka sähköpostitse, joten voit näppärästi printata sen itse lahjan saajalle.

Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy lisätietoja!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viime hetken joululahja, joululahja äidille, joululahja naiselle, joululahja puolisolle, joululahja vaimolle, joululahja tyttärelle, täydellinen joululahja, 2014, joululahja, vaatekaappi konsultaatio, personal shopper, tyylikonsultti, shopping assistant

Design Joulua!

Maanantai 8.12.2014 klo 14:32 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti palailee pitkästä aikaa palstansa pariin, ja ette arvaakaan, kuinka ihanaa on päästä kirjoittamaan muutakin kun reklamaatiokirjelmiä talotehtaalle. Mutta asiaan. 

Tyylikonsulentti kävi menneenä viikonloppuna haistelemassa muoti- ja muotoilutuulia Ornamon Design Joulu Myyjäisissä Helsingin Kaapelitehtaalla. Viime käynnistä ehtikin vierähtää useampi vuosi, mutta aika lailla vanhoilla eväillä siellä taas mentiin. Esilleasettajia oli yli kaksisataa, mutta kiinnostavat pystyi jälleen kerran laskemaan kahden käden sormilla.

Itse pysähdyin katselemaan potentiaalisia joululahjoja muun muassa Uhana Designin (ihanat printit), Mukavan (ne pipot!), Lumi Accessoriesin (söpöjä pikkulaukkuja), Balmuirin (herkkuväriset mohairhuivit) ja Kooky Gemsin (kivoja ja kekseliäitä koruja) kojuilta. Muutamia muitakin kiinnostavia yrityksiä löytyi, mutta tyylikonsulentti oli kyllä ihmeissään myyjäisten korutarjonnasta. Joka toisessa kojussa myytiin koruja, ja tarjolla oli muun muassa helmi-, huopa-, muovi ja legokoruja, mutta etenkin hopeakoruja myyviä yrityksiä oli melkoinen määrä. Tyylikonsulentin ystäväpiirissä ostetaan harvoin jalometallisia koruja, mutta tarjonnasta päätellen joku niitä ostaa ja paljon. Tai sitten kyseessä on taas tämä suomalaiselle taidekäsityölle tyypillinen puuhastelu, eli tehdään sitä mitä itse rakastetaan, ja ihmetellään, kun kauppa ei käy. Tämä onkin aihe mistä Tyylikonsulentti voisi puhua tuntikausia, mutta jätetään se toiseen kertaan. 

Great to be back!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ornamo, Design Joulu Myyjäiset 2014, Mukava, Uhana Design, Kooky Gems, Balmuir, Lumi accessories, hopeakorut, taidekäsityö, joululahja, 2014

Tyyliä vai ei?

Lauantai 31.5.2014 klo 21:47 - Tyylikonsulentti

Ihana kesän lämpö tuli ja meni, ja uutta lämpö-aaltoa odotellessa tyylikonsulentti puhuu suunsa puhtaaksi klassisesta suomalaisesta kesäpukeutumisesta.

Kesä on ehdottomasti tyylikonsulentin lempivuodenaika, eikä vähiten siksi, että silloin ei tarvitse miettiä käytännöllisyyden, lämmittävyyden ja tyylikkyyden hankalaa yhdistelmää. Voi siis pukea ylleen lähes mitä vain, mikä on tietenkin aivan mahtavaa! Mutta ei. Tarjolla rajattomat mahdollisuudet, ja suomalaiset naiset pysyvät yhdessä tietyssä vaatekappaleessa. Capri –housuissa. Tai vajaamittaisissa housuissa. Ihan miten niitä nyt haluaa kutsua.

Brigitte Bardot ja Audrey Herburn näyttivät jumalaisen tyylikkäiltä capri –housuissaan. Siis todella chic ja hip, pakkohan niitä, sekä housuja että naisia, on rakastaa. Mutta miksi sitä jumalaista tyylikkyyttä ei suomen turuilla ja toreilla liiemmin näe? Siellä näkee vain paljon rumia ja kantajilleen epäedullisen näköisiä capreja, jotka ovat vielä monesti venähtäneet hieman muodottomiksi. Tai ehkä olleet jo sitä alunperinkin. Caprien suosiota pähkäillessäni olen tullut siihen lopputulokseen, että moni nainen suosii capreja siksi, ettei lahkeen pituus ole niin nöpönuukaa. On se.

Tosiasia on, että caprimittaiset housut lyhentävät säärtä armottomasti, ja saavat paksut pohkeet näyttämään vieläkin paksummilta. Ja capri –housujen epäedullinen vaikutus vain lisääntyy, jos housun leveähkö lahkeensuu päättyy juuri siihen pohkeen paksuimpaan kohtaan. Auts. Jos lahje päättyy pohkeen paksuimpaan kohtaan, niin silloin lahkeensuun olisi syytä olla edes kapeahko. 

 Jos on aivan pakko caprit jalkaan laittaa, niin väittäisin, että suurinta osaa suomalaisista naisista vartalotyyppiin katsomatta pukisi parhaiten hieman lahkeisiin kapenevat caprit, joiden lahkeensuu olisi heti polven alle (kapea kohta) tai nilkan yläpuolelle (myöskin kapea kohta). Etenkin lyhytjalkaisilla se nilkan yläpuolelle päätyvä vajaamittainen housut olisi todennäköisesti se tyylikkäin vaihtoehto, mutta silloinkin kannattaisi kompensoida vajaamittaisen lahkeen säärtä lyhentävää vaikutelmaa huimilla korkkareilla. Ja kaikissa tapauksissa kannattaa muistaa, että useimmat meistä näyttävät huomattavasti tyylikkäämmiltä täyspitkissä housuissa. 

Mutta miksi Bardot ja Herburn näyttivät capreissan hyvältä? Nämä leidit käyttivät usein slimmejä, hieman sikarimallisia nilkan yläpuolelle päättyviä caprihousuja. Eli kaikkea muuta kuin säkkimäisiä lökäpöksyjä. Ottakaa mallia naiset!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Caprit, Capri -housut, vajaamittaiset housut, polvihousut, pohkeet, Audrey Herburn, Brigitte Bardot

Äiti-ihmisen kiireet...

Torstai 15.5.2014 klo 22:42 - Tyylikonsulentti

Pitää sen verran päivittää teille arvon lukijani, että Tyylikonsulentti ei suinkaan ole nostanut kytkintä ja lopettanut kirjoittelua. Kahden pienen lapsen, talonrakennustyömaan ja tuoreen viljelypalstan kanssa välillä vain loppuu vuorkauden tunnit, ja äidin kirjoitusharrastus on tietenkin se joka joustaa. Kielen päällä on kuitenkin poustaus muun muassa aiheesta caprihousut ja legginssit kesäpukeutumisessa, ja voi kuinka tyylikonsulenttilla onkaan näistä asiaa... Palailen siis pian asiaan, nauttikaa auringosta!

PS: Onko kenelläkään muulla himo korallinpunaisiin vaatteisiin? Tyylikonsulentilla himo puhkesi jo viime syksynä, ja nyt niitä herkullisia oranssinpunaisia ihanuuksia näkyy siellä täällä vaatekaupoissa. Varsinkin neonkoralli piristäää ja päivittää asun kun asun allekirjoittaneella. Vinkkinä vielä muodikkaille sisarilleni; jos kirkas koralli tuntuu liian rajulta isona pintana, niin kokeile sitä pieninä tippoina asusteissa! Toimii!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korallinpunainen, neonkoralli, oranssinpunainen

Vaatevallakumoukseen!

Maanantai 21.4.2014 klo 22:38 - Tyylikonsulentti

Monet lukijoistani varmastikin katsoivat viime viikolla televisiosta YLEn esittämän Veren tahrimat muotivaatteet –dokumentin. Dokumentti kuvasi suomalaistenkin vaateyritysten käyttämän vaatetehtaan työ-oloja Bangladeshissa.

24.4.2013 yli 1000 ihmistä kuoli ja yli 2000 loukkaantui Plaza Rana –vaatetehtaan romahduksessa Dhakassa Bangladeshissa. Siksi tulevana torstaina, tasan vuosi myöhemmin, vietetään suomessakin kansainvälistä Fashion Revolution –päivää. Vaatevallankumouksessa halutaan kiinnittää huomiota vaatetuotannon vastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen, ja kehoitetaan ihmisiä miettimään, kuka ne omat vaatteet onkaan ommellut. Vaatevallankumoukseen voi osallistua monin tavoin, kuten pukemalla yhden vaateen nurinpäin, ottamalla itsestä kuva ja jakamalla se sosiaalisessa mediassa.  Lisäksi voi lähettää kuvan myös nurinpäin olevan vaatteen valmistajalle, ja kysyä, kuka heidän vaatteensa tekee. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa Facebookissa Vaatevallankumous –sivut, josta löytyy aiheeseen liittyviä tapahtumia. Vaatevallankumous -viikon tapahtumakalenteri löytyy myös Vaatevallankumouksen suomalaisilta sivuilta: http://fashionrevolution.org/country/Finland/ 

Tyylikonsulentin mielestä on enemmän kuin hienoa, että vaatetuotannon eettisyyteen kiinnitetään huomiota. Surullista taas on, että tuotannon läpinäkyvyyttä ja yleistä avoimuutta edistänyt Reima sai päälleen varsinaisen kurakaatosateen päästettyään YLEn kuvausryhmän Bangladeshin tehtaalleen. Reima sentään päästi kuvausryhmän tehtaalleen, toisin kuin muut suomalaiset vaatevalmistajat, ja ainakin minulle se kertoo siitä, että Reima luotti siihen, että asiat ovat tehtaalla kunnossa. Mutta siinä onkin se ongelma. Ilman yrityksen omaa, paikan päällä tapahtuvaa j a t k u v a a valvontaa mitä tahansa voi tapahtua. 

Surullista myös on, että vaikka Bangladeshilaisten vaatetyöntekijöiden olot aikaa myöten paranevat ja valvonta tiukentuu, niin köyhien riistäminen ei lopu. Tuotanto siirtyy taas köyhempiin maihin. H&M teki jo viime syksynä vaatteiden testitilauksia Etiopiasta, joka on yksi maailman köyhimpiä maita. Tyylikonsulentti uskoo, että viiden vuoden päästä monissa vaatteissa voi lukea Made (somewhere) in Africa.

2 kommenttia . Avainsanat: Vaatevallankumous, fashion revolution, Rana Plaza, Bangladesh, Reima, työ-olot, vaatetuotanto, eettisyys, läpinäkyvyys, avoimuus, muoti, vaatteet, 24.4.2014

Maksimuotia

Tiistai 15.4.2014 klo 16:44 - Tyylikonsulentti

Maksimekot ja maksihameet ovat olleet kuuminta hottia jo muutaman vuoden ajan, ja nyt niitä näytti olevan tarjolla Hulluilla Päivilläkin. Tyylikonsulentti rakastaa maksimuotia, ja vaatekaapista löytyykin maksimekkoja enemmän kuin yhdessä kädessä on sormia. Maksimuoti on erityisen kätevä alkukesästä, helman alle kun voi piilottaa valkoiset talvikuivat kintut, ja säärikarvojen ajamiseenkaan ei ole niin pakottavaa tarvetta. Ja kun maksi alkaa kyllästyttää, niin sakset käteen ja miniä tilalle. Love it. 

Toisin kuin monesti luullaan, maksimekko tai maksihame sopii monille erilaisille vartalotyypeille. Todistetusti hyvinkin erikokoiset naiset näyttävät tyylikkäiltä täyspitkissä iltapuvuissa, ja vähän samasta asiasta on kyse myös maksimekoissa ja -hameissa. Kun malli on valittu oikein, maksihameet käyvät erinomaisesti myös tyylikkäille aikuisille naisille. Muutama asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä, jotta voi kerätä tyylipisteet maksimuodilla.

Ellet ole kokoa XS, kannattaa todellakin välttää pliseerattua (maksi)hametta! Jäykkä pliseeraus tuo vyötärölle ja lantiolle noin 10 kiloa lisää, ja maksihameessa noita kiloja ei voi kompensoida edes siroja sääriä näyttämällä. Jos haluat hulmuhelman, niin yritä löytää hame, joka on kuitenkin yläosastaan suht istuva. Kuminauhavyötärökään ei ole kokonaan pois suljettu kookkaammilta naisilta, mutta silloin hameen materiaalin olisi parasta olla ohutta ja todella hyvin laskeutuvaa.

Toinen vinkki on näytää vyötärö. Maksihameen kanssa kannattaa laittaa tarpeeksi lyhyt paita tai neule, jotta hameen vyötärö jää kokonaan tai osittain näkyviin. Pitkä paita maksihameen päällä tekee vartalosta helposti pitkän tasapaksun pötkyn, ja siksi vartalon ylä- ja alaosa kannattaa katkaista esimerkiksi jollakin päräyttävällä vyöllä ja/tai pukemalla vaikkapa eriväriset ylä- ja alaosat. Paita voi toki olla pidempikin, mutta silloin sen on oltava tarpeeksi ohutta materiaalia, jotta sen voi tunkea hameen vyötärön alle ja näyttää sen vyötärön tai ylälantion. Ja tyylikkyyden nimissä aikuisten naisten kannattaa muistaa pukea lyhyiden paitojen alle joku navan peittävä alustoppi.

Kolmas vinkki on se, että maksimekossa helmat saa hipoa maata. Puoleen pohkeeseen loppuva helma ei tyylikonsulentin mielestä täytä maksimitan vaatimuksia, ja persjalkaisille suomalaisille 3/4 pituus ei monesti muutenkaan ole se kaikkein imartelevin helman/housun pituus. Eli maksimitta hipoo maata. Piste.

maksihame2.jpg

Maksihameen kanssa voi tietenkin käyttää myös jakkua tai takkia, ja erityisen hyvin maksin kanssa toimii lyhyet, keveät takit. Reisi- ja polvimittaiset takit näyttävät maksimittaisen hameen kanssa helposti todella raskailta ja vähän homssuisilta. Kenkävalinta riippuu asun tyylistä, mutta itse suosin kesäisin trikoisten maksimekkojen kanssa varvassandaaleja tai balleriinoja. Ja isoja käsilaukkuja. 

Kesää odotellessa!

pussihousut2.jpg

PS: Nämä samat vinkit toimivat myös nyt niin muodikkaiden liehuvalahkeisten ja pussimaisten housujen kanssa!

2 kommenttia . Avainsanat: Maksimuoti, maksihame, maksimekko, helman pituus, malli, muoti, pliseeraus, vyötärö, leveälahkeiset housut,

Hullut Päivät tulee, oletko valmis?

Tiistai 1.4.2014 klo 16:37 - Tyylikonsulentti

Hullut Päivät tulee jälleen kerran, ja ensi viikolla roikutaan taas oikein joukolla Stokkan oven kahvassa ennen kahdeksaa halpojen käsilaukkujen ja lentolippujen takia. Mutta onko kukaan kanssani samaa mieltä siitä, että nämä kauppojen ja ostoskeskusten hulluttelu -päivät ovat kokeneet jonkin sortin inflaation? Niitä on vain kertakaikkiaan liikaa, ja kaikki vielä lähes samalla formaatilla. Ja kun kaikki tiedämme, että yletön kuluttaminen on jotenkin "so last season", kun maapallo hukkuu tavaraan ja sitä rataa.

Allekirjoittanut myös epäilee, että yhä useammat shoppailijat kaipaavat yksilöllisyyttä ja hieman luksustakin. Ja sitähän myynnissä olevat isohkot bulkkivaate -erät eivät tarjoa. Mutta mutta. Oletteko huomanneet, että Hullujen Päivien tarjonta on muuttunut viime vuosina? Katalogihan on nykyään melkoinen merkkivaatekirja! Sivut vilisevät Bossia, Michael Korsia, Ralph Laurenia, Armania ja Valentionoa, ihan vain muutamia mainitakseni. Ja kivahan se vain on, että yhä useampi saa elämäänsä ripauksen luksusta jonkun merkkituotteen muodossa, mutta silti itse vierastan merkkivaatteiden ostoa Hulluilta Päiviltä. Itse yleensä shoppailen sieltä suhteellisen neutraaleja tuotteita, kuten käsineitä, huiveja ja alusvaatteita. Viimeksi mukaan tarttui kaksi merinovillaista nauletakkia, jotka ovatkin olleet talvella kovassa käytössä. Mutta nuo merkkijutut jätän yksilöllisyyden nimissä yleensä Hulluilla Päivillä rauhaan, ellei kyseessä ole jotain aivan todella mieletöntä, jota olen etsinyt koko elämäni. Tiedätte kyllä.

Tunnetusti pelkkä mielikuva halvasta hinnasta saa monen shoppailijan järjen ja arvostelukyvyn sumenemaan, ja ostoskoriin päätyy kaikenlaista mitä ei muutoin ikinä ostaisi samalla hinnalla. Olkaa siis tarkkana mitä sinne ostoskassiin ujutatte. Yleisen ostoshysterian vallitessa ei kannata sortua lähes normaalihintaisiin ostoksiin, eli pitäkää katse pallossa ja hintalapussa toverit! Ja te tyylikkyyteen pyrkivät merkkivaatteiden hamuajat: Ne isot merkkiprintit T-paidoissa ovat tyylikonsulentin mielestä yleensä aika tyylittömiä. Uskokaa pois.

4 kommenttia . Avainsanat: Hullut Päivät 2014, Stockmann, kuluttaminen, shoppailu, ostoshysteria, merkkivaatteet, yksilöllisyys, luksus, bulkki,

Tyylipäivityksiä

Keskiviikko 19.3.2014 klo 22:48 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentin elämä on ollut viime aikoina sen verran turbulenttia, että muotiasiat ovat jääneet vähän taka-alalla. Allekirjoittanut sai kuitenkin viime perjantaina hetken sitä kuuluisaa omaa aikaa, ja lähti sen kunniaksi personal shopperiksi ja tyylikonsulentiksi isosiskon shoppailukierrokselle. Tarkoituksena oli vaatimattomasti päivittää sisko 2010 –luvulle.

Kaikki alkoi muutama viikko takaperin ihanista harmaista bikers –henkisistä nahkahousuista, jotka bongasin IC-Companysin tehtaanmyymälän loppuunmyynnistä vaivaisella 30 eurolla. Koko 36 ei valitettavasti inahda allekirjoittaneelle edes unissa, mutta neljän lapsen ja ura-äitiyden näivettämälle siskolleni housut sopivat täydellisesti. Nahkahousulahjan saaja piti uusista housuistaan, mutta ei pystynyt hahmottamaan, mitä housujen kanssa pitäisi pukea. Arvannette varmaan jatkon. Yllättävän paljon itsensä ostosvireeseen psyykannut nainen pystyy tuhlaamaan rahaa muutamassa tunnissa. Tosin varmasti auttaa, jos mukana on joku, joka ei turhia hymistele. Siis minä.

Kevään ja uusien nahkahousujen kunniaksi ostoskassiin päätyi mm. keltaista, harmaata ja luonnon valkoista. Kaiken kruununa oli supertrendikkäät ja supersähäkät korallinpunaiset pillihousut, joita(kaan) maksaja ei olisi ikinä itse sovittanut. Kaikenkaikkiaan epätyypillisiä värejä ja malleja siskolle, mutta se olikin osaksi tarkoitus. Think outside of the box ja sitä rataa. Kaikki ostetut yläosat olivat nahkahousuihin sopivia, mutta ne kävivät yhtä hyvin myös siskoni vanhoihin housuihin. Ostoskassista löytyi mm. silkkipaitapusero, löysiä ja ohuita trikoo- ja T-paitoja, klassinen neuletakki ja jokunen pitkä, ohut ja laskeutuva paitapusero. Työn alle jäi vielä kenkävaraston päivittäminen, ja sitten lähitulevaisuudessa edessä on koko vaatekaapin perkaus. Siitä muuten saisikin mehevan poustauksen kuvineen kaikkineen…

Siskoni ei ole pukeutumisen suhteen mitenkään toivoton tapaus, mutta kokonaisuuden hahmottaminen ja eri juttujen yhdistäminen tuntuu olevan yllättävän vaikeaa. Eri värien yhdisteleminen toisiinsa voi vielä sujua, mutta sormi menee suuhun erilaisia materiaaleja, muotoja ja tyylejä yhdisteltäessä. Ja nuo muodikkaat printtivaatteet ja niiden yhdisteleminen tuovat taas uuden ongelman.  Nyt siis vihdoinkin ymmärrän, miksi erilaisia asukokonaisuuksia esittelevät muoti- ja vaateblogit ovat niin suosittuja. Kaikenlaisien yhdistelmien määrä on tavalliselle pukeutujalle vain niin valtava, että on paljon helpompaa napata ideoita suoraan jokun bloggarin kuvista. Ja sitten tullaankin siihen, että se mikä näyttää yhden päällä hyvältä ja tuoreelta, näyttää toisen päällä totaalisen naurettavalta. Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa, voikaa hyvin!

4 kommenttia . Avainsanat: Personal shopper, tyylikonsultti, nahkahousut, bikers, yhdisteleminen, korallinpunainen, keltainen, harmaa, vaatekaapin siivous, printtivaatteet, kevät, muoti, 2014

Sporttimuotia

Sunnuntai 9.3.2014 klo 23:07 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti oli tässä päivänä muutamana hiihtolomailemassa, ja siinä pulkkamäen reunalla päivystäessä oli aikaa miettiä ja havannoida suomalaisia ulkoilu- ja urheiluvaatteita. Muodista, saatikka sitten tyylikkyydestä voidaan harvemmin kyseisten vaatteiden kohdalla puhua, ja tämä lienee yksi syy, miksi tyylikonsulentti ei ole kovin innokas, siis lievästi ilmaistuna, talviurheilija. Tosin eipä se itse talviurheilukaan niin paljoa houkuttele, että jaksaisi alkaa etsimään tyylikkäämpää päällepantavaa. Eräänlainen kehäpäätelmä –tilanne siis.

Mutta muotituulet ovat tänä keväänä myötäiset niille, jotka pitävät urheilullisista vaatteista. Ajan tasalla olevat tyylikkäät sisareni ovat varmaankin huomanneet, että aivan tavallisiinkin vaatteisiin on tullut pikku hiljaa vaikutteita sporttimuodista. Ja urheiluvaatteet taas ovat ottaneet entistä vahvemmin vaikutteita perusmuodista niin kuosien, värien kuin mallienkin suhteen, ja hämärtäneet entisestään urheilu- ja tavallisen vaatteen rajaa. Vaikka urheiluvaatteista on tullut salonkikelpoisempia, niin aivan kaikkia urheiluvaatteita salonkikelpoisuus ei koske. Tiedätte kyllä, ne tuulipuvut... Urheiluvaatteiden ja katumuodin fuusioon on osaltaan arvatenkin vaikuttanut se, että urheiluvaatteilla on paremmat katteet kuin tavallisilla vaatteilla. Lisätään tavalliseen aluspaitaan vaikkapa 3D-lämmöneristys (hah) tai joku vakuuttavasti ulkomaankielellä nimetty “ominaisuus”, ja kas, hinta pompsahtaa heti ainakin muutaman kympin ylös päin.

Mutta asiaan. Chanel esitteli tammikuussa tulevan kevään- ja kesän Haute couture -mallistonsa, ja malleilla oli jokaisen asukokonaisuuden kanssa jalassaan lenkkarit. Tietenkin jokainen lenkkaripari oli tehty kalliisti käsin juuri tiettyyn pukuun sopivaksi, mutta silti viesti tuli selväksi. Sporttimuoti on todellakin tulossa. Googlettamalla esimerkiksi Adidas by Stella Mccartney tai Sweaty Betty pääsee kärryille tästä “fitness meets fashion” trendistä. Myös Ruotsin Sotsin olympiajoukkueen puvustuksessa tuo katumuodin ja urheilumuodin kohtaaminen näkyy harvinaisen selvästi. 

Sporttimuodin tuleminen ei aiheuttane allekirjoittaneessa kotleetissa liiemmmin toimenpiteitä, mutta te atleetit lukijani, ottakaa ilo irti! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sporttimuoti, urheiluvaatteet, katumuoti, talviurheilu, Chanel, haute couture, lenkkarit, Stella Mccartney, tekninen vaate, fitness, fashion, muoti, 2014

Rumat ne vaatteilla koreilee

Torstai 20.2.2014 klo 22:35 - Tyylikonsulentti

Puoli suomea on viime päivinä jännittänyt telkkarin ääressä Sotšin kisoja, ja Niskasten supersisarusten huippusuoritukset ovat herättäneet tyylikonsulentissakin uinuneen penkkiurheilijan. Mutta tietenkin tyylikonsulentin on pakko puuttua meidän voitokkaiden urheilijoimme vaatteisiin. Siis voi ankeuden ankeus. Sotšissa olisi ollut tuhannen taalan paikka esitellä suomalaista design –osaamista, mutta mitä suomalaiset tekevät? Kokoavat kisapuvuston valmiista markettimallistoista.

Jenkit tajusivat tilaisuuden markkina-arvon, ja palkkasivat Ralph Laurenin suunnittelmaan ökyhintaisen kisapuvuston jenkkijoukkueelle. Ja kylläpä olikin komea ja ennen kaikkea näyttävä amerikan joukkueen sisääntulo avajaisissa, tosin se tähtineuletakki yksittäisenä vaatekappaleena jakoi mielipiteet tyylikonsulentinkin kotikatsomossa. Rakkaat länsinaapurimme luottivat vaatevalinnoissa oman vaateteollisuutensa kruununjalokiveen, ja pukeutuivat H&M:n trendikkäisiin katumuotia henkiviin urheiluvaatteisiin. Zimbabwen historian ensimmäisen talviolympialaisten joukkueen vaatetuksen taas hoiti suomalainen Makia, jolla todellakin olisi riittänyt näkemystä, osaamista ja katu-uskottavuutta myös suomalaisten urheilijoiden vaatteiden suunnitteluun. Mutta ei… Meidän urheilijoillemme valittiin valmiista mallistoista turkoosi perustoppatakki ja mustat perustoppahousut. Että ei tehdä tästä nyt numeroa ja rumat ne vaatteilla koreilee. Ja ne suomalaisten turkoosit pikeepaidat... Auts. Että annetaan todellakin v a i n tulosten puhua puolestaan.

Seuraavia olympialaisia odotellessa voisi miettiä, että olisko yhtään mitään järkeä tilata seuraaviin kisoihin jotain oikeasti edustavaa ja näyttävää edes avajaisiin ja palkintojen jakoon? Voisin kuvitella että kiinnostuneita yhteistyötahoja löytyisi, olympialaisia suurempaa medianäkyvyyttä kun on vaikea saavuttaa. Voisiko esimerkiksi yhdistää hienosti nahkansa luoneen Marimekon näkemyksen kuoseista, väreistä ja muodosta vaikkapa Haltin tekniseen osaamiseen? Tuollaisesta yhteistyöstä voisi ihan oikeasti syntyä jotain uutta ja mullistavaa. Nuoret suunnittelijamme ovat jo oivaltaneet yhteistyön voiman, mutta suuremmat ja vanhemmat vaatefirmat ovat perinteisesti pysytelleet omissa poteroissaan. Olisikohan aika jo kypsä muutokselle, ken tietää? 

Suomen joukkue puettiin erinäisten lehtitietojen mukaan tavallisiin vaatteisiin siksi, että niitä samoja vaatteita voidaan myydä tavallisille suomalaisille kuluttajille.  Ihme perustelu, sanoo tyylikonsulentti. Suomalaiset ostavat joka tapauksessa niitä perustakkeja ja perushousuja, olivatpa ne esillä olympialaisissa tai eivät. Ja sitä paitsi, myydäänhän niitä Ralph Laureninkin suunnittelemia Team USA -malliston vaatteita tavallisille ihmisille. Hintaa niillä tietenkin on, mutta ovat ne myös kieltämättä hitusen spesiaalimpeja kuin ympäri suomen marketeissa myytävä toppapuku.

2 kommenttia . Avainsanat: Olympialaiset 2014, Talviolympialaiset, Sotsi, olympiajoukkue, puvusto, vaatteet, H&M, Ralph Lauren, Makia, Marimekko, Halti, suomalainen design, muotoilu, toppatakki, toppahousut, Suomi

Matkagarderooppi vinkkejä

Torstai 13.2.2014 klo 22:12 - Tyylikonsulentti

Lupasin muutama viikko sitten lomalta paluu -tunnelmissa vinkkejä matkagarderoopin kokoamiseen. Työ- ja lomamatkathan vaativat mukaan aivan erilaiset garderoopit, mutta tämän jokainen tyylitietoinen nainen tietenkin tietää tuskallisesti jo entuudestaan. Työmatkojen etu lomamatkoihin verrattuna on kuitenkin se, että työmatkalle osuvia tilanteita on monesti suhteellisen helppo ennakoida, ja siksi pureudun tällä kertaa enemmän työmatkoihin. Toki vinkkejä voi käyttää myös lomagarderooppiinkin.

Itse aloitan sekä työ- että lomamatkalle pakkaamisen miettimällä mitä matkalla teen, minkälaisissa paikoissa käyn ja kenen kanssa. Suurin ongelmahan on yleensä siinä, että vaatekaapista löytyy hyvinkin erityylisiä vaatteita, ja jokainen vaate kaipaa kumppanikseen erilaiset kengät, neuletakin, jakun, huivin, korut ja ehkä laukunkin. Romanttinen röyhelöneuletakki, asiallinen jakkupuku, pirteä trikoomekko ja niittisaappaat samassa matkalaukussa harvemmin lupaa hyvää. Tarvitaan siis tyylillisiä linjanvetoja, tai homma leviää käsiin heti alkumetreillä.

Tyylisuunnan valinnan lisäksi tärkeää on värimaailman minimoiminen. Kuulostaa tylsältä, kun vaatekaapista löytyy tietenkin vaikka mitä ihanaa, mutta se minimoiminen todellakin kannattaa. Edelliselle reissulle pakkasin mustavalkoista ja kirkkaita tehostevärejä. Silloin sama kirkkaanpunainen käsilaukku toimi kaikkien vaatteiden kanssa, ja kenkien valitseminen oli helppoa.

Myös yksinkertaisuus on vaatteita valitessa valttia. Esimerkiksi yksivärinen, lyhythihainen kotelomekko on aivan loistava vaate. Se on kuin tyhjä paperi, jonka voi asustaa joka päivä erilaiseksi.  Pakkaa vain mukaan muutaman kivan huivin, koruja, neuletakin, jakun tai vaikka mekon alle puettavan paitapuseron. Samoin tyylikäs, yksinkertainen jakkupuku voi toimia tyhjänä paperina. Pakkaa sen lisäksi johonkin jakkupuvun osaan yhteensopivan erillisen hameen / housut /mekon / neuleen / paidan,  ja da daa, vähällä vaivalla ja vaatteilla sinulla on jo kaksi asukokonaisuutta!

Konkreettisen pakkaamisen aloitan yleensä niin, että valitsen muutamat erityyliset kengät. Sitten mietin, mitkä vaatteet sopivat kyseisten kenkien kanssa. Valitsen jokaiselle päivälle yhden asukokonaisuuden, sekä vielä muutaman ylimääräisen asunkokonaisuuden. Sitten karsin. Otan pois asukokonaisuudet, joissa on eniten vaatekappaleita, jotka eivät sovi yhteen muiden asukokonaisuuksien kanssa. Karsin lisää. Mahdollisimman monen vaatteen pitää sopia muihin vaatteisiin. Eräänlainen vaatepalapeli siis.

Vaikka vihaan keinokuituja, olen ostanut muutaman kevyen ja rypistymättömän polvimittaisen polyesterimekon, jotka toimivat matkalla mukavasti kevyen silkkineuletakin ja avokkaiden kanssa. Myös trikoo- ja neulemekot ovat matkoilla aivan mahtavia, mutta kannattaa tyylikyyden nimissä vältellä niitä kirjavia tai hailakoita mammakuosisia trikoomekkoja, joita muutama suomalainen yritys edelleen myy. Tyylikkäät trikoo- ja neulemekot eivät rypisty, ja päälle voi kietaista vaikka ison huivin.

Jos matkakohteessa on kylmä, otan mukaan yhdet tai kahdet kapeat housut, joiden alle voi vetää paksut sukkahousut. Parin kolmen päivän työmatkasta selviää helposti yksillä housuilla yläosia vaihtelemalla. Oma suosikkini on pitkä, polveen ulottuva merinovillatakki, joka on ihanan lämmin (ja kevyt!), ja näyttää tyylikkäältä vaikka pitkän silkkipaidan tai mekon päällä. Ja kliseistä kyllä, huivit ovat ihan oikeasti käteviä. Varsinkin iso ja kevyt villasilkkihuivi, jota ilman en lähde mihinkään. Se toimii huivina, peittona ja viittana sekä kuumassa että kylmässä.

Tällaisia vinkkejä irtosi tyylikonsulentilta tällä kertaa, ja sitten vaan pakkaamaan! Totuuden nimissä täytyy myöntää, että eiväthän nämä aina allekirjoittanuttakaan pelasta. Silloin kannattaa suosiolla vaihtaa matkalaukku pykälää isompaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkagarderooppi, matkapuvusto, matkalaukku, pakkaaminen, tyylikkyys, työmatka, lomamatka, tyylisuunta, värimaailma, yksinkertaisuus, vaatepalapeli, minimoiminen, karsiminen

Verkkokaupoissa kuohuu

Sunnuntai 2.2.2014 klo 22:34 - Tyylikonsulentti

Ennen kuin poustaan niitä lupaamiani hyväksi havaittuja vinkkejä matkagarderoopin kokoamiseksi, niin muutama sana ajankohtaiseen aiheeseen.

MTV3:n uutisissa oli eilen juttua verkkokauppojen suurista palautusprosenteista, ja siitä, miten ostoskulttuuri on verkkokauppojen ilmaisen palautusoikeuden myötä muuttunut. Esimerkiksi Zalandolta ostetuista tuotteista palautetaan takaisin noin puolet, mikä tietenkin tulee Zalandolle aika kalliiksi. Kun verkkokauppa jatkaa paisumistaan, niin ostoskulttuurin muutoksesta joutuvat kärsimään myös pienyrittäjät. Kauppalehdessä oli 27.1.2014 juttu Hankolaisesta sisustuskauppa -yrittäjästä, joka kertoi sulkeneensa yrityksensä verkkokaupan kokonaan, kun Zalando –sukupolven palautusten vyöry teki verkkokaupasta kannattamatonta.

Kiinnostavaksi tämän viime viikolla nousseen palautusprosentti –uutisoinnin tekee se, että siinä ei mennä yhtään pintaa syvemmälle, vaikka kyseessä on hyvinkin kiinnostava asia. Monet perinteiset kaupanalan yritykset, kuten Kesko ja S-ryhmä, miettivät kuumeisesti, kuinka päästä käsiksi verkkokaupoissa pyöriviin euroihin. Ja kun verkkokauppabisnekseen mennään, niin palautusprosenttien minimoiminen on tietenkin aika olennainen juttu. Absoluuttisesti suurin palutusprosentti lienee vaate- ja kenkäostoksissa, ja tätä omaa olettamustani tukee MTV3:n nettiuutisissa kodin eletroniikkaa ja tekniikkaa myyvän Verkkokauppa.comin yrittäjän kommentti siitä, että palautusongelma ei koske heidän yritystään.

Kirjoitin viime marraskuussa otsikolla Nettishoppailua aika kattavasti siitä, miksi netistä on niin vaikea ostaa vaatteita ja kenkiä. Tähän kirjoitukseeni viitaten väitän, että palautusprosentit eivät tule ainakaan laskemaan. Päinvastoin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että ihmiset tottuvat yhä enemmän tilaamaan tavaroita kotiin katsottavaksi/sovitettavaksi, ja siitä kärsivät sitten enenevissä määrin myös Hankolaisen sisustuskaupan kaltaiset pienet yritykset.

Suomalaisia design –vaatteita myyvä kauppiasystäväni kiroaa hartaasti tätä vallitsevaa palautuskulttuuria. Kun asiakas tilaa 300 euron mekon kotiin sovitettavaksi, niin pahimmassa tapauksessa kauppiasystäväni saa takaisin ruttuisen, nuhjuisen ja oudolle haisevan mekon, jota ei voi myydä enää täydellä hinnalla. Ja kaupan päälle kauppiasystäväni maksaa vielä vaatteen palautuskulut. Ymmärrän kauppiaan tuskan, mutta tässä tullaan asian ytimeen.

Suurin osa vaatteista ja kengistä vaatii, ja on aina vaatinut, sovittamista.  Vaatteiden verkkokaupan palautusongelma ei siis todellakaan ole syntynyt yllättäen yhdessä yössä. Silti markkinoilla ei ole vieläkään mitään oikeasti toimivaa vaihtoehtoa, joka korvaisi vaatteiden/kenkien fyysisen sovittamisen. Tämä kertonee, kuinka vaikean ongelman ääressä sovitettavia tuotteita myyvät verkkokaupat ovat. Veikkaisin, että muun muassa Zalando olisi valmis maksamaan melkoisia summia toimivasta virtuaalisesta sovituspalvelusta. Tulevaisuudessa sovitusongelmaan löytyy varmasti ratkaisu, ja samalla josta kusta tulee hyvin rikas. Mutta sitä ennen pienillä volyymeilla myyvät verkkokaupat joutuvat varmaankin pistämään pillit pussiin palautusten kustannusten takia. Ja se on surku, myös asiakkaille. 

Tyylikonsulentti aikoo jatkossakin palauttaa epäsopivat vaatteet ja kengät, mutta lupaa, että ei jatkossakaan aio huvikseen tilailla Hankolaisen sisustuskaupan kaltaisista pikkukaupoista kynttilänjalkoja kotiin sovitettavaksi. Kohtuus kaikessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Verkkokauppa, palautusprosentti, Zalando, Kauppalehti, MTV3, Zalando -sukupolvi, 2014, vaatekauppa, nettishoppailu, vaatteet, kengät, virtuaalinen sovitus, virtuaalinen sovituskoppi, palautuskulttuuri,

Matkaan lähden, matkaan lähden

Tiistai 28.1.2014 klo 21:40 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti piipahti tässä menneellä viikolla pienellä aurinkolomalla, ja niin ihanaa kuin lomareissulle onkin lähteä, matkalaukkua pakatessa tyylikonsulenttikin vuodattaa tuskan hikeä. Tuskan syynä on kesto-ongelma: kuinka pakkaan toimivan ja tyylikkään matkagarderoopin, jolla selviää tyylikkäänä tilanteessa kuin tilanteessa kohdamaan olosuhteissa? Ja nykyisin etenkin talvikuukausien etelänlomilla pitää varautua niin lämpöaaltoon kuin trooppiseen talvimyrskyynkin,  ja kaiken pitäisi tietenkin mahtua yhteen matkalaukkuun.

Kyseessä on selvästikin yleismaailmallinen ja vakava ongelma, sillä aiheesta löytyy etenkin kesäisin juttuja useimmista naistenlehdistä. Yleensä niissä sanotaan, että mukaan kannattaa pakata kevyitä, rypistymättömiä ja monikäyttöisiä vaatteita. Tämän monet meistä ehkä pystyisivät juuri ja juuri itsekin järkeilemään. Todellinen ongelma etenkin lomalle pakatessa on se, että monet meistä, kuten allekirjoittanut, haluaisivat ottaa lomalle mukaan kaikki ihanimmat vaatteensa, kenkänsä ja käsilaukkunsa, ja näyttää suuren maailman naiselta. Ja juuri tässä piilee ongelma. Useimmilla meistä ei valitettavasti ole niin konsistentti vaatemaku, että vaatekaapin kaikki vaatteet sopisivat yhteen kaikkien kanssa.

Kuitenkin on olemassa jotain, mitä en pakkaa ikinä mukaan. En ota niitä mukaan edes kaupunkilomalle, jossa kävellään kolme päivää aamusta iltaan. Raja mukavuuden ja tyylikkyyden välillä menee lenkkareissa, ja sitä rajaa ei vain pysty ylittämään. Ja en nyt todellakaan puhu mistään tyylikkäistä citylenkkareista, vaan ihan niistä perinteisistä urheilulenkkareista. Mieluummin liimaan jalat täyteen rakkolaastareita, kuin näytän amerikkalaiselta/suomalaiselta lenkkarituristilta, joka yhdistää lenkkarit ennakkoluulottomasti ihan mihin vaan,  ja käyskentelee unikkokassinsa kanssa Louvren käytävillä. Olen kyllä monesti pakannut mukaan treenilenkkarit hotellin kuntosalia varten, mutta se kuntoilu on käytännössä tapahtunut ajatuksen tasolla.

Matkagarderooppiin liittyvä ongelmakenttä onkin varsin laaja ja monivivahteinen, mutta tyylikonsulentti ei haasteita pelkää. Siksi ajattelinkin antaa seuraavassa tekstissäni joitakin käytännönvinkkejä matkagarderoopin kokoamiseeen. Kuulumisiin. 

3 kommenttia . Avainsanat: Lomapuvusto, matkapuvusto, matkagarderoopi, toimiva, tyylikäs, konsistentti, vaatemaku, matkalaukku, lenkkarit, unikkokassi, lenkkarituristi, käytännön vinkki, etelänloma

Kokemuksia Kiinasta

Torstai 16.1.2014 klo 21:54 - Tyylikonsulentti

Kun jo sivusin edellisessä kirjoituksessa Kiinaa, niin jatkan vielä sanasen aiheesta, tämä aihe kun herättää myös tyylikonsulentissa suuria tunteita. 

Olen tutustunut moniin tuotantolaitoksiin Etelä-Kiinassa, ja olen nähnyt hyviä, länsimaiset standardit ja määräykset täyttäviä tehtaita, joihin voi tehdä pistotarkastuksen milloin vaan, ja mitään ikävää tuskin löytyy. Tosin en ole aivan varma, kestääkö niidenkään tehtaiden ympäristösertifikaattien noudattaminen kovin tarkkaa tutkiskelua. Olen nähnyt myös kurjempia paikkoja, yleensä pienehköjä tehtaita,  joissa on taatusti löyty laimin ainakin työturvallisuus, ja varmaan vähän muutakin. Lapsia en ole nähnyt missään tehtaassa, ikinä. Mutta voin kyllä helposti uskoa, että Kiinasta löytyy niitä kurjia nyrkkipajoja, joissa pientä ihmistä riistetään. Olematon valvonta houkuttaa laittomuuksiin, ja jos käry käy, niin tuotannon ja koneet voi helposti siirtää yön aikana uuteen paikkaan, ja tuotantoon ei tule edes katkoa.

Suurimmassa osassa vierailemistani tehtaista kaikki näytti suomalaisesta näkökulmasta aika normaalille. Työkulttuuri on Kiinassa luonnnollisesti aika erilainen kuin meillä suomessa, ja me demokraattisen hyvinvointivaltion onnekkaat kasvatit monesti unohdamme, että aika harvoissa maissa on samanlaiset työolot kuin meillä. Kiinalainen työtoverini ei voinut uskoa korviaan, kun kerroin meidän viisipäiväisestä työviikosta, 7,5 tunnin työpäivistä ja neljän viikon palkallisesta kesälomasta, äitiyslomasta puhumattakaan.

Ja kyllä. Minustakin olisi hienoa, jos suomessa olisi vielä laadukasta, ammattitaitoista ja ennen kaikkea kilpailukykyistä vaatetuotantoa, sillä hinta on se, joka nämä asiat ratkaisee. Siinä ei juhlavat puheet kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukemisesta auta. Ja kyllä, ennen suomessa tehtiin todella laadukkaita vaatteita, mikä johtui sekä laadukkaista kankaista, että ammattitaitoisista tekijöistä. Suomalaisen ompelijan bruttopalkka on nyt noin 1600 euroa, ja silti suomessa on aika lailla mahdotonta tuottaa kilpailukykyisillä hinnoilla vaatteita, koska kukaan ei halua maksaa mistään mitään. Siksi jotkut suomalaisuudella ratsastavat vaate- ja tekstiiliyritykset harrastavat sinivalkopesua, eli antavat asiakkaan markkinoinnin keinoin ymmärtää, että tuote on edelleen tuotettu suomessa, vaikka todellinen valmistusmaa voi olla toisella puolella maapalloa. Ja vaikka tuotelapussa lukee ”Tehty Suomessa”, niin harvassa ovat ne yritykset, jotka tekevät tuotteensa alusta loppuun suomessa suomalaisista materiaaleista. Kotimaisuutta kun on niin helppo kiertää esimerkiksi viimeistelemällä tuote suomessa, varsinainen tuotanto voi sitten olla missä vain. Eräät tunnetut farkkumerkit valmistavat farkkunsa Aasiassa, mutta kierrättävät ne Italian kautta viimeisteltävänä, jolloin farkuissa lukee Made in Italy. Että näin meitä huijataan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Länsimainen, vaatetehdas, vaatetuotanto, standardit, Etelä-Kiina, Kiina, Aasia, lapistyövoima, riisto, nyrkkipaja, työkulttuuri, tehty suomessa, kotimainen, laadukas, sinivalkopesu, kilpailukyky, viimeistely, Made in Finland

Suomi vs Kiina

Lauantai 11.1.2014 klo 22:52 - Tyylikonsulentti

Tyylikonsulentti ilahtui suuresti kuluneen viikon torstaina lukiessaan Helsingin Sanomia. Silmiini osui koko aukeaman artikkeli otsikolla ”Parempaa laatua, kiitos!”, missä käsiteltiin vaatteiden laatua ja materiaaleja. Jutussa myös kysyttiin, ovatko kotimaiset vaatteet laadukkaampia kuin ulkomaiset? Tyylikonsulentille tuli pakottava tarve avautua aiheesta laatu ja kotimaisuus.

Vaate on juuri niin laadukas, kuin siinä käytetyt materiaalit ja osat ovat, unohtamatta tietenkään ompelijoiden ammattitaitoa. Vaatteiden valmistuksessa käytettävät koneet ovat melko samanlaisia kaikkialla, mutta koneen käyttäjien pätevyydessä on melkoisia eroja hyvissä ja huonoissa vaatetehtaissa. Kotimaisen vaateteollisuuden näivettymisen myötä suomesta on jo kadonnut vaatetuotannossa tarvittavaa erityisosaamista, jota tarvitaan esimerkiksi farkkujen valmistamiseen ja pesemiseen. Näivettyminen näkyy myös materiaalien ja tarvikkeiden saatavuudessa, ja vaatteeseen liittyviä erikoisempia toiveita on aika mahdotonta toteuttaa suomessa. Kiinassa taas massatuotanto on luonut synergia-edun, ja siellä on tietyn tuotteen tai tuoteryhmän ympärille syntyneitä kaupunkeja, joissa tuotetaan kaikkea, mitä tuotteen, vaikkapa rintaliivien, valmistuksessa tarvitaan. Massatuotanto luo myös osaamista ja ammattitaitoa, ja ammattitaitoisille ompelijoille maksetaan paremmin, Kiinassakin.

Väitän, että Kiinasta on mahdollista saada yhtä laadukasta tai jopa laadukkaampaa tehdastuotettua tavaraa kuin Suomesta. Ja jos suomalaisen vaatefirman materiaalit tulevat Aasiasta, en todellakaan usko, että lopputulos on silloin yhtään sen parempi, kuin että jos vaate olisi ommeltu kokonaan jossain keskitasoisessa kiinalaisessa ompelimossa. Myös kalliit, laadukkaiksi mielletyt huippumerkit valmistavat tuotteitaan Kiinassa, ja vieläpä ihan samoissa tehtaissa kuin ne halpamerkitkin. Tosin huippumerkkien vaatteissa käytetty materiaali voi olla aika paljon laadukkaampaa ja tietenkin myös kalliimpaa kuin halvempien merkkien. 

Toisin kun suomessa yleisesti ajatellaan, Kiina ei ole enää halpa valmistusmaa. Halvimmista halvin tuotanto lieveilmiöineen on jo siirtynyt vaurastuvasta Kiinasta köyhempiin Aasian maihin, ja siksi monissa halpaketjujen vaatteissa lukee Made in Bangladesh tai Kambodza. 

Ja lopuksi sananen kotimaisuudesta. Edellisessä työpaikassani vaatteiden tuotanto tapahtui pääosin Kiinassa, ja sain tästä todella usein palautetta potentiaalisilta asiakkailta. Yleisin kommentti oli, että ostaisin kyllä yrityksenne tuotteita, mikäli ne tehtäisiin suomessa. Yleensä purin kieltäni ja olin hiljaa, mutta sisäisesti kiljuin. Miksi, siis miksi vaatteet pitää ommella suomessa, mutta kaiken muun voi ja saa tuoda Kiinasta?! Esimerkiksi Nokian puhelimet tehtiin pääosin Aasiassa, mutta silti suomalaiset ostelivat Nokian puhelimia tyytyväisinä rintaa röyhistäen, että tässä sitä tuetaan kotimaista firmaa. Ja kuinka moni muistaa viime keväisen kohun työntekijöiden itsemurha-aallosta Foxconnin tehtailla Kiinassa? Samassa Foxconnin tehtaassa valmistettiin myös edellä mainitun suomalaisen matkapuhelinyhtiön tuotteita Applen ja HP:n tuotteiden rinnalla. Ja kauppa vaan käy, ketään ei tunnu kiinnostavan eettisesti valmistetut Ipadit ja älypuhelimet. Mutta vaatteet. Ne pitää tehdä suomessa.

Kommentoikaa ihmeessä!

4 kommenttia . Avainsanat: Vaate, laatu, Helsingin Sanomat, Kiina, Aasia, tuotanto, kotimaisuus, suomalaisuus, vaateteollisuus, materiaalit, massatuotanto, synergia, näivettyminen, ompelija, vaatetehdas, tekstiili, osaaminen, Nokia, Foxconn

Uusi vuosi, uudet nahkahousut

Tiistai 7.1.2014 klo 17:59 - Tyylikonsulentti

Vuosi vaihtui taas uuteen ja elämme jälleen aikoja, kun joka toisessa naisten lehdessä kerrotaan vinkkejä alennusmyynteihin. Muutamaan riviin tiivistettynä niissä jutuissa kerrotaan, että osta alesta klassisia, laadukkaita ja ajattomia vaatteita, joita et raskisi ostaa normaalihintaisena, eli vaikkapa päällystakkeja, neuleita ja laadukkaita kenkiä. Tai osta jotain todella muodikasta, koska nopeasti ohimenevistä muotihassutuksista ei kannata maksaa hirmuisia summia. Kuten esimerkiksi hassuista peplumeista. Ihan relevantteja vinkkejä, jotka mielelläni allekirjoitan. Itse yleensä isken kauppoihin alen loppuhuipennuksen aikaan, ja etsin jotain aivan mahtavaa aivan mahtavan halvalla. Viimeksi pongasin alesta ennen joulua kultaiset pillifarkut vaatimattomalla 85 % alennuksella, joissa sitten säihkyin joulun pyhät. Voin kertoa, että näyttivät aika päräyttäviltä pitkän kermanvärisen satiinipaidan ja mustien niittikorkkareiden kanssa.

Mutta vinkkinä alennusmyynteihin teille, jotka haluatte ratsastaa tyylin huipulla muodikkaasti. Ostakaa nahkaa. Nahka on ollut maailmalla kuuma juttu jo muutaman vuoden. Tänä talvena sitä on näkynyt suomalaisissakin vaatekaupoissa, mutta varsinaista läpimurtoa ei ole vielä tullut. Tyylikonsultti ennustaa, että nahkaa näkyy ensi talvena suomessa enemmän, ja kauppoihin tulee nahkatakkien lisäksi enemmän myös nahasta tehtyjä mekkoja, hameita ja housuja.

Itse olen himoinnut syksystä asti mustia tai tummanharmaita nahkajegginssejä tai nahkaisia pillihousuja, mutta ei ole vielä tärpännyt. Olen kyllä törmännyt ihaniin nahkanousuihin, mutta suurin koko on yleensä 42, ja se on harmillisesti (ainakin) yhden numeron liian pieni. Ja suurimmaksi osaksi myynnissä on vain tekonahkaa, joka on uskomattoman epämiellyttävä materiaali päällä. Jos et ole sitä kokeillut, niin jätä kokeilematta. Tai pistä päälle jätesäkki, se tuntuu hieman samalta. NYDJ:n nettikaupassa osui kuitenkin silmään kivat mustat jegginsit, joiden etukappaleet ovat tekonahkaa ja takakappaleet jotain neulosta. Jouduin tekemään todella lujasti töitä, siis mentaalisesti, etten olisi sortunut tilaamaan niitä. Selittelin itselleni, että eiväthän ne ole kuin puoliksi muovia. Ja kun niissä on korkea vyötärökin, joka taas olisi varsin imarteleva vatsamakkaroiden kannalta. Odottelen edelleen että ne myydään loppuun, ja taisteluni itseni kanssa päättyy, tällä erää.

Muistutan vielä näin alehuumassa, että kaikki fiksut aikuiset naiset ymmärtävät, että mitään ei kannata ostaa vain siksi, että se on muotia tai koska se on alessa. Ei edes nahkaa. Jos nahka kuitenkin kiinnostaa, mutta tuntuu jotenkin liian villiltä tai uskaliaalta, niin kannattaa katsella kaupoista muuta kuin mustaa nahkaa. Esimerkiksi pehmeän ruskeat ja harmaat sävyt ovat kauniita, tai supermuodikas tummansininen, eivätkä nuo värit huuda niin suureen ääneen ”olen nahkaa, olen nahkaa”. Ja koska aito nahka on kallista, kannattaa investoida todella selkeälinjaisiin ja yksinkertaisiin nahkavaatteisiin. Niitä nimittäin voi pitää sittenkin, kun suurin nahkahuuma on ohi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alennusmyynnit, ale, nahka, vinkki, naistenlehdet, laadukas, ajaton, peplum, loppuhuipennus, kulta, kultafarkut, tyylikäs, nahkahousut, nahkamekko, nahkahame, nahkatakki, nahkalegginsit, nahkajegginsit, muoti, 2014

Elämä yllättää!

Sunnuntai 29.12.2013 klo 23:04 - Tyylikonsulentti

Kun tuossa jokunen viikko sitten kirjoitin akryylistä ja tekokuitujen ylivallasta vaatemarkkinoilla, niin joskus elämä yllättää. Bongasin juuri ennen joulua H&M:n nettikaupasta Premium Quality –malliston, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Tosin kiireisellä ja väsyneellä äiti-ihmisellä on kyllä aukkoja sivistyksessä huomattavasti merkittävimmissäkin asioissa kuin H&M:n valikoimassa. Mutta selailin mallistoa netissä, ja siihen kuuluu klassisen näköisiä kashmir -neuleita ja -huiveja, silkki- ja puuvillapaitoja, nahkavaatteita ja -vöitä ja muita luonnonkuiduista tehtyjä tuotteita.

Sen verran tyylikonsulenttia kiinnosti epätavanomainen yhtälö H&M - luonnonkuidut – kohtuullinen hinta, että piti lähteä paikan päälle myymälään tarkastamaan, miltä nämä Premium Quality –vaatteet luonnossa näyttävät. Hyvältä näyttivät, siis ne, mitä sieltä myymälästä löysin. Yritin tehdä täsmäiskun vain näihin premium –vaatteisiin, ja marssin ensimmäiseksi Kämpin H&M:n pääkassoille kysymään, että mistä päin löytäisin näitä Premium Quality –neuleita. Kassaneidit ilmoittivat, että ei sellaisia ole heille tullutkaan. Ihmettelin siinä, että tämähän on varsin erikoista, kun joulu on jo ihan ovella, ja kyseiset vaatteet olivat joulukuvastossakin. Toinen kassaneiti myönteli, että onhan se ikävää, kun kuvastossa mainostetaan, eikä tuotteita kuitenkaan pääse ostamaan. Kyselin sitten, että milloinkahan neuleita mahtaisi tulla, ja toinen kassaneideistä vastasi, että sitä on aivan mahdotonta sanoa, että voi olla, ettei tule ollenkaan, että tuotteet ovat myynnissä vain nettikaupassa. Mikä pettymys.

Kiertelin kuitenkin myymälässä hetken katsastamassa vallitsevia trendejä, ja olin jo lähdössä, kun katse osui rekkiin aivan pääkassojen vieressä. Puuvillakashmir –neuleita, ja kolmessa eri värissä! Ilmiselvä merkki taivaasta! Oli siis pakko ostaa vaaleanharmaa puuvillakashmir -neulepusero, vaikka tuo palvelun taso hieman kaivelikin. Mutta neule oli juuri sitä mitä olen jo pitkään etsinyt rähjäisten boyfriend -farkkujen kaveriksi; rento mutta klassisen näköinen kevyt neule, joka on mukava päällä, ja kestää konepesun. Samassa rekissä roikkui myös yksinäinen 100% kashmir-neule, eli ehkä niitäkin oli jossain rekillinen, ken tietää? Ei ainakaan myyjä.

Halpaketjut ovat monessa asiassa suunnannäyttäjiä, ja jos H&M:lle on tullut myyntiin premium -laatua, niin toivoa laadusta on. Useimmilla meistä on varaa ostaa vaatteita, mutta kaikilla ei ole varaa ostaa luksusta. Ja luonnonkuidut ovat luksusta.

Hyvää ja luksuksellista vuoden vaihdetta!

6 kommenttia . Avainsanat: Premium -laatu, Premium Quality, mallisto, vaate, H&M, puuvilla, kashmir, silkki, nahka, luksus, laatu

Vaatelahjoja

Lauantai 21.12.2013 klo 21:10 - Tyylikonsulentti

Kolme yötä jouluun on, ja Tyylikonsulentti haluaisi sanoa vielä pari sanaa vaatelahjoista, etenkin niille viime hetken ihmisille, jotka eivät ole vielä siirtyneet ajatuksista tekoihin lahjarintamalla.

Vaatelahjathan ovat helppoja, periaatteessa. Etenkin vaatekauppoja vierastavalle suomalaiselle perusmiehelle on aika helppoa ostaa joku vaate. Kiva ja neutraali neulepaita tuskin menee ikinä vikaan, ja saaja on erityisen kiitollinen siitä, ettei joudu itse menemään vaatekauppaan. Mutta jos lahjan saajalla on vahva oma tyyli, tai edes jonkinlainen näkemys siitä miltä hän haluaa näyttää, niin vaatelahja-asia onkin huomattavasti monimutkaisempi.

Useimmat lahjan antajat toivovat, että lahjan saaja ilahtuisi ja lahja olisi mieluinen. Mutta silloin täytyy ymmärtää, ja ennen kaikkea hyväksyä lähtötilanne. Todellakin tiedän, että olisi niin mukava ostaa lahja sillä perusteella, miltä lahjan saajan toivoisi näyttävän. Ja tähän kai se joulun ajan alusvaatemainontakin perustuu. Mutta haluaako keski-ikäinen aviomies näyttää helsinkiläiseltä hipsteriltä, tai haluaako mustaan pukeutuva goottiteini käyttää mintunvihreää neulepaitaa? Jos ostaa vaatelahjan sen perusteella miltä itse haluaisi lahjan saajan näyttävän, ei kannata itkeä ja soimata lahjan saajaa siitä, että se kallis vaaleanpunainen villaslipoveri makaa vielä kolmenkin vuoden päästä kaapissa käyttämättömänä.

Itse pyrin vaatelahjoja ostaessani aina hankkimaan jotain erityistä. Siis jotain mitä lahjan saaja ei ikinä itse ostaisi. Perusinsinööri mieheni on esimerkiksi saanut lahjaksi yleellisen silkki-villahuivin, suomalaisen Design –merkin lippahatun, laadukkaita ja supertyylikkäitä neuleita ja klassisen (ja kalliin) vyön. Viimeksi ostin pienen nahkalaukun, johon saa tyylikkäästi sullottua kaiken työmatkoilla palavereissa tarvittavan pikkusälän, kuten kynät, käyntikortit ja laturit. Oli muuten todella vaikea löytää tuollaista clutch –tyyppistä miehekästä laukkua suomesta, on kaiketi liian moderni tuote meidän miehille. Mutta kyllähän se laukku sitten viimein löytyi, ja vielä alehyllyltä. Eli siis todellakin liian moderni tuote. Mutta jääkäämme näihin kuviin ja näihin tunnelmiin mies -clutchista, Tyylikonsulentti palaa asiaan joulun jälkeen. Tyylikästä ja Ihanaa Joulua kaikille!

PS: Vaikka vaatelahjaa hankkiessa täytyykin hyväksyä lähtötilanne, niin askel ja lahja kerrallaan tyyliä on hienovaraisesti mahdollista muuttaa haluttuun suuntaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaatelahja, suomalainen, perusmies, suomalainen mies, lahja, joululahja, mieluinen, oma tyyli, lähtötilanne, näkemys, tyylikäs, spesiaali, clutch

Kirottu akryyli!

Lauantai 14.12.2013 klo 20:33 - Tyylikonsulentti

Olen metsästänyt lyhyttä, väljää ja ohutta villapaitaa jo kuukausia. Ja senhän luulisi olevan helppoa, koska kaupat ovat syksyisin täynnä neulepaitoja. Mutta ei ole helppoa ei. Ihan sama, onko kyseessä 20 euron vai 200 euron neule, niin molemmat ovat todennäköisesti 100% akryyliä. Tai jos ne eivät ole kokonaan akryyliä (eli muovia), niin sitten ne ovat jotain sekoitusta, jossa ainakin puolet on akryylia, ja loput esimerkiksi nailonia (muovia sekin), viskoosia ja angoraa. Ainoa oikea luonnonkuitu näistä on angora, ja taisin tehdä kantani angoraa kohtaan varsin selväksi kirjoituksessa ”Angora ahdistaa”. Viskoosi taas on selluloosasta valmistettu teollinen luonnonkuitu eli muuntokuitu. Osa viskoosista on hyvää ja laadukasta, osa taas aivan järkyttävää kuraa. Ja monesti tällaisissa sekoiteneuleissa käytetty viskoosi on juuri sitä kuraa, joka nöyhtääntyy tiskirätin näköiseksi muutaman käyttökerran jälkeen. Osa viskooseista on niin luokatonta tavaraa, että vaate näyttää jo kaupan rekissä roskiin heitettävältä tiskirätiltä. Olette ehkä nähneetkin näitä, ainakin ale-rekeissä.

Mutta mistä tämä akryylin ylivalta kertoo? No sehän kertoo siitä, että ihmiset eivät enää ymmärrä laadusta yhtään mitään. Että jotkut todella ovat valmiita maksamaan 200 euroa tai enemmänkin muovista tehdystä neuleesta. Ostin kuusi vuotta sitten Zarasta villasilkkineuletakin, jonka hinta oli noin 60 euroa, ja joka on kuuden vuoden kovan käytön jälkeen edelleen lähes priimakunnossa. Tosin hihansuut alkavat pikku hiljaa hapertua kovan kulutuksen takia, mutta se on jo ihan luonnollista. Kuinka moni akryylisekoiteneule näyttää hyvältä kuuden vuoden jälkeen? Siis jos sitä akryylineuletta käytetään paljon? Tai kuinka moni 30 euron akryylineule ylipäätään on käytössä kuuden vuoden jälkeen? Niinpä. 

Miksi sitä akryylia sitten on kaupat pullollaan? Voin alan ammattilaisena kertoa, että ei ainakaan sen takia, että akryyli olisi jotenkin erityisen hyvä materiaali. Erityiseksi sen tekee hinta. Akryyli on halpaa, ja halpa vaate myy. Eräs vaatemyyjä yritti tässä taannoin myydä allekirjoittaneelle akryylineuletta. Akryyli on kuulemma kehittynyt paremmaksi. Höpön höpö. Se on edelleen muovia. Ja se 200 euron hinta ei todellakaan tee siitä yhtään sen laadukkaampaa.

Pidin siipalleni suhteemme alkuaikoina oppitunnin materiaaleista, ja todistettavasti mieskin, jopa insinööri, voi oppia ymmärtämään luonnonkuitujen ja tekokuitujen eron. Mieheni on liittynyt siihen pieneen, kriittiseen ja laatua arvostavaan joukkoon, joka kivan vaatteen nähdessään ensimmäisenä tarkistaa materiaalilapun, ja monesti sen jälkeen jatkaa matkaa tyhjin käsin. Kyllä niihin materiaalilappuihin kannattaa siis silmäys luoda ennen kassalle kävelemistä, varsinkin jos etsii pitkäikäistä ystävää. Sitten kun se kaikin puolin oikea osuu kohdalle, niin voi sitä onnenpäivää!

2 kommenttia . Avainsanat: Akryyli, tekokuitu, luonnonkuitu, muovi, villa, silkki, muuntokuitu, selluloosa, viskoosi, angora, nylon, laatu, laadukas, neulepaita, villapaita, akryylineule, villasekoite, materiaalilappu

Vanhemmat kirjoitukset »